torstai 6. marraskuuta 2014

Stadin tislettä

Kai Kilpinen ja Carl
Otetaan kolme kaverusta, hitunen juhannustaikaa, kypsytellään noin kuuden vuoden ajan, niin lopputulos on tislaamo Helsingissä.

Sieppo, WhiskyBloke, Eläväpullo ja mushiMalt päättivät tehdä pienen bloggaajien syysretken Teurastamolla sijaitsevan The Helsinki Distilling Companyn luokse ja tutustua tislaamon toimintaan. Tislaamon puolelta meitä oli aluksi vastassa toimitusjohtaja Séamus Holohan, mutta illan oppaana meillä toimi Kai Kilpinen. Kolmas perustajista on Mikko Mykkänen.

Kai kertoi aluksi hiukan tislaamon historiasta. Kun edellä mainittu pahin juhannustaika oli hälvennyt, niin lopulta, noin 3 vuotta sitten, tislaamon perustamista alettiin suunnitella toden teolla. Aluksi tislaamon kotipaikaksi mietittiin Billnäsin ruukkia, Fiskarsia yms. viskitislaamon "imagoon" sopivaa paikkaa. Mutta pian oli selvää, että kun osa perustajista on ja pysyy kaupungissa, eikä autoilu joka päivä kauemmas houkuttanut, olisi tilat löydettävä lähempää. Lopulta tilat löytyivät Teurastamolta, sen vanhasta lämpökeskuksesta. Tosin lämpökeskuksena toimimisen jälkeen samoissa tiloissa oli jo ehtinyt toimia lihapullatehdasta, viinikellaria ja autopesulakin. Luonnollinen jatke noille on tietenkin tislaamo.

Tislausvälineistö
Ensimmäiset tislaukset tehtiin elokuussa 2014, eli matka on vasta oikeastaan alkanut. Tällä hetkellä tuotteita on varsinaisesti kolme; viski, gin ja Apple Jack. Viskin on tarkoitus tulla päätuotteeksi ajan kuluessa, ja sen on tarkoitus olla ruisviskiä (mallastettua ruista). Tosin mukana tulee olemaan jonkin verran myös mallastettua ohraa (20-30%). Maissiakin on mietitty, mutta kotimaisen maissin saaminen voi olla hiukan kiven alla. Niin, kaikki raaka-aineet ovat kotimaisia (muutamia ginin mausteita lukuun ottamatta). Kokeilumielessä on tehty tislaus myös 100-prosenttisesta rukiista, mutta se tuskin tulee varsinaiseen tuotantoon.

Tislaus on pannutislauksen ja kolonnitislauksen yhdistelmä. Ensin tehdään pannutislaus, jonka jälkeen neste johdetaan kolonnitislaukseen. Kokeilujen pohjalta tislaamo ei huomannut eroa kahdesti pannulla tislatun tai tällä tavalla tehdyn välillä. Tämä peräkkäinen tapa mahdollistaa nopeamman tislauksen (~2h), jolloin päivän aikana ehtii tehdä 3, jopa 4, ajoa.

Apple Jack ja Quercus robur
Yhden tislauksen jäljiltä saadaan alle 30 litraa sydäntä. Sydän on noin 80-85%:sta, ja se laimennetaan ennen tynnyriin menoa (~63%).

Tällä hetkellä tislaamo käyttää vain uusia, ranskalaisia tammitynnyreitä (Quercus robur), jotka on paahdettu keskivahvasti (medium toasted). Jatkossa on tarkoitus hankkia myös isompia sekä käytettyjä tynnyreitä. Kypsytystila sijaitsee jossain lähialueella.

Koska viski vaatii kypsytyksen, tehdään siis tällä hetkellä muitakin tuotteita. Ginin mausteina käytetään mm. katajanmarjaa, puolukkaa, väinönputkea, bergamonia, fenkolia, korianteria, iiriksen juurta ja ruusunlehtiä. Apple Jack on puolestaan kotimaisista omenoista tehtyä tislettä ("calvados-tyylinen"), joka saa kypsyä tammitynnyrissä n. 4 kk. Jos kotipuutarhassa on liikaa omenoita (500kg), vie ne ihmeessä tislaamolle. Muutama kuukausi ja n. 3000€, niin saat omenoista tehdyn juoman kotiisi (veroineen kaikkineen ja Alkon kautta ostettuna).

Jos tislaamon tuotteita haluaa maistaa, niin Apple Jackia löytyy (tai ainakin löytyi) Gallows Birdista. [EDIT 18.11.2014: Ei löydy enää]. Gin puolestaan tulee näillä näkymin Alkon valikoimaan ennen joulua. Tislaamo voi järjestää myös tasting-tilaisuuksia yhteistyönä Teurastamolla sijaisevien ravintoloiden kanssa, ja jatkossa omissa tiloissa, sillä tislaamon on tarkoitus avata ensi vuonna oma baari yläkertaan. Tila on tällä hetkellä vielä aika keskeneräinen, mutta minusta suunnitelmat tilasta olivat mielenkiintoiset. Tislaamolla on myös yhteistyökuvioita tiedossa mm. Antto Melasniemen ja A21-ravintolan kanssa.

Tulevan baarin tiloja
Kaiken kaikkiaan minulle jäi tunne, että tästäkin tislaamosta kuulemme vielä jatkossa. Hienoa, miten uusia tislaamoja on syntynyt, ja miten jokainen tekee hiukan omalla tavallaan erilaisia viskejä.

Kiitos tislaamolle, että pääsimme muutaman bloggajan kanssa kurkistamaan tislaamonne tiloihin, juttelemaan mukavia sekä kuulemaan paljon toiminnastanne ja tulevaisuuden suunnitelmistanne!

Mutta miltä nuo tuotteet sitten oikein maistuvat? Tässä hitunen omia ja muiden bloggaajien tuntemuksia.

"Viskitisle batch #1" (new make, 20% ohraa, 80% ruista, 63.5%)

Tämä on se, jonka tyylinen viskitisle tulee "päätuotteeksi".

Todella rukiinen ja hedelmäinen tuoksu. Makea. Mallastettu ohra pehmentää rukiin raakuutta. Maussa ruis todella hyvin esillä, ja rukiin pippurisuus lyö lopussa hyvin leukaperiin. Makea, mutta hyvällä tavalla. Veden kanssa ruis tulee vielä enemmän esille. Maukas kaikin puolin, ei mikään tylsä. Maistuva jo nyt, katsotaan mitä kypsytys saa aikaiseksi. Kaikki paikallaolijat taisivat pitää tästä "viskin esiasteesta" eniten.

"100% ruistisle" (ensimmäinen kokeilu, 60.7%)

Paljon samaa kuin edellä, mutta tuoksua hallitsee maaseudun  ja navetan tyylinen mielikuva (ei välttämättä pahalla tavalla). Raaempi kuin edellinen. Makea alku, mutta kuivuu selkeästi enemmän ja pippurisuus iskee vielä kovemmin leukaperiin. Ohra selkeästi pehmentää rukiin makua, ja ainakin itse pidin edellisestä enemmän. Tisleen oltua lasissa hetken rauhassa, tuoksu pehmeni ja viljamaisuus tuli paremmin esille.

"Single malt" (new make, 60 %)

Puhtaan viinamaisempi ja erilaisempi viljan tuoksu (mallas). Hyvin "vodkamainen". Makea tuoksu. Lopussa karvas vivahde, joka ainakin itseäni häiritsi. Muutamalla ainakin tuoksu tökki hiukan, maun ollessa huomattavasti miellyttävämpi. Omalla kohdalla ei oikein säväyttänyt.

Gin Batch #1. (47%)

Uskomaton tuoksu! WhiskyBloke totesi, että tämä on kuin Gin & Tonic, vaikka ei ole vielä lisätty tonic-vettä. Ja totta. Upea katajanmarja ja sitruuna. Tässä on mukana käytetty sitruunankuorta. Greippimäinen kitkeryys. Maussa tulee puolukka esille (karvas) ja ihan lopussa ruusun terälehdet. Huh huh, mikä tuoksujen ja makujen kirjo. Kun lisäsi hitusen (kuivaa) tonic-vettä, tuli upea juoma. Huomasimme, että se maistui jopa hyvin suolaiselle (hyvällä tavalla), jota ei kyllä kukaan ollut ennen huomannut Gin & Tonicin yhteydessä. Kun myöhemmin haistelin tyhjää lasia, tuoksussa oli todella voimakas mustan teen aromi. Hauska! Pitääkö paatuneen viskin ystävän nyt pitää ginistäkin? No ei, mushiMalt ei taida olla vieläkään ginin ystävä.

Apple Jack (kokeiluversio, 57.7%, 6kk kypsytetty)

Tislattu alunperin Tuorlan pannuilla ja viettänyt n. 6 kk tammessa.

Hyvin vaniljainen, osan mielestä jo liikaakin puuta. Tuoksu niin voimakas, että alkoholi ei pääse pistämään läpi. Vihreää omenaa. Makea. Paahdettua sokeria, fariinisokeria. Todella maukas, tuhti, lämmittävä. Hieno runko! Tarte Tatinin rinnalle, tai jopa ihan vain maisteluun. Voisi toimia myös possun marinoimisessa tai vaikkapa glaze-kastikkeessa kyljyksille. Omalla kohdalla todella positiivinen ylläri ja toimi hyvin, mutta kaikille ei kolahtanut (yllätys yllätys, makuasia).

Apple Jack (40%, 4kk kypsytetty)

Selkeästi vähemmän puuta. Aika mieto. Runko ehkä hitusen liian hento, vaatisi minusta jonkin verran enemmän potkua/ryhtiä. Mutta maukas kaikin puolin, ilman muuta maistamisen arvoinen.

Bloggareiden pannumeitsie

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Maistissa Gorgonzolaa ja ...

Sieppo päätti kaivaa omasta pöntöstä pari viskiä juustojen seuraksi. Erityisesti innosti olla maistissa gorgonzolan kanssa.

Perinteisesti tuhdin sinihomejuuston seuraksi kannattaa kaivaa Islayn viskejä, ja varsinkin Lagavulinin 16 yo on klassinen vaihtoehto Roquefortin vierelle. Mutta nyt päätin kokeilla Laphroaigia ja Springbankiä.

Laphroaig (The Ultimate, 56.9%, 2000, 10 yo, CS) toimi juuston kanssa aika tutulla kaavalla. Tosin vahvuuden takia kannattaa ottaa hyvin pieni tilkka.  Maku oli hedelmäinen, juuston home tulee todella paljon selkeämmin esille (hyvällä tavalla). Viski itse asiassa häviää taustalle, mutta toimii silti mukavasti mukana. Ihan maistuva kokonaisuus.

Koskaan aiemmin en ole saanut sinihomejuuston kanssa toimimaan mitään viinikypsytettyä (tai -lopetettua) viskiä kovinkaan hyvin. Mutta nyt oltiin maistissa upeasti Springbankin Port Woodin (14 yo, 52.8%) kanssa. Suussa leikki aluksi lakritsin voimakas maku, sitten suola joka muuttui makeaksi. Molemmat, viski ja juusto, maistuivat silti selkeästi koko ajan. Itse pidin paljon, ja noiden kanssa voisi olla maistissa pidempäänkin.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Bourbonin puhtoinen Macallan

Harrastuksen pieniä ilohetkiä on saada lasiin viskiä, jonka tapaista tislaamon valikoimasta ei ole ennen omalla kohdalla tullut maistettua. On siis aika myös rikkoa omia käytäntöjä, ja kirjoittaa nuotteja blogin puolelle.

Tällä kertaa tuon kokemuksen tarjosi Macallan, jonka sherryisiä versioita on toki tullut maisteltua. Macallan tunnettiin ennen erityisesti sherryisistä viskeistä, mutta tänä päivänä valikoimassa on myös mm. Fine Oak -sarja, jonka pullotteet ovat ovat sekoitteita sherry- ja bourbon-tynnyreissä kypsytetyistä viskeistä. Tietääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä) tislaamo ei ole kuitenkaan koskaan julkaissut pelkästään bourbon-kypsytettyä pullotetta.Yksityiseltä puolelta tällaisia löytyy muutamia, joista Adelphin pullottama Macallan 12 yo (tislattu 1985, cask 2352) nyt eksyi lasiini ihmeteltäväksi.

Ei muuta kuin klyyvari kohti uusia elämyksiä, ja ihmettelemään mitä tämä 54.9%:n vahvuinen first-fill bourbon hogsheadissa kypsynyt Macallan oikein tarjoaa.

Tuoksu on makeahko. Valkosuklaata, valkoherukan lehdistä tehtyä teetä, hunajaa, voin tyylistä mielikuvaa. Raikas, eikä alkoholi edes tule pahasti läpi. Veden kanssa tuoksu raikastuu edelleen ja mieleen tulee kasvihuoneen monipuolinen, raikas fiilis (ilman mitään yksittäistä kasvia), mutta ikävästi samalla alkoholin pistävyys voimistuu.

Maku pamauttaa mukavasti leukapieliin. Alkaa makeana, kuivuu, ja lopulta taas palautuu makean suuntaan jättäen suuhun makean ja vahamaisen kalvon. Jälleen valkosuklaata, voin sijaan enemmänkin vaniljajäätelöä, hunajaa ja jopa pippurisuutta. Ihan lopussa valkosulkaa taittuu karvaan suklaan suuntaan. Pitkään kestävä loppumaku. Veden kanssa alkoholi tulee maussa enemmän esille, ja viski toimiikin paremmin ilman vettä hyvin pieninä annoksina. Tätä voisi, tai siis pitää, nautiskella pitkään ja hartaudella. Kiireettä.

Olisinko ikinä arvannut Macallaniksi? En. En todellakaan. Lähinnä mieleeni tuli joku lowlandin tyyppinen viski. Harmi, että ei ollut mitään saman ajankohdan Macallania rinnalle, jolla olisi voinut verrata makumaailmaa, tai tislaamon ominaispiirteitä (distillery character).

Itse pidin 90-luvun lopulla todella paljon Macallanin sherryisistä viskeistä, joten todella hauskaa päästä maistamaan pelkästään bourbonissa kypsytettyä. Ja olihan se erilainen, sekä oikein kelpo viski. Macallan toimii (tai toimi) näköjään hyvin myös bourbon-kypsytettynä, ainakin tämän pullon perusteella. Harmi, että naittaminen sherryn kanssa Fine Oak -sarjassa ei ainakaan omalla kohdallani ole oikein innostanut.

ps. Muita bourbonissa kypsytettyjä Macallaneita ovat mm. Golden Cask from 1997 (caskCM163), Norse Cask Macallan 17, Macallan 1985/2006 ja 1979/2004 (Scott's Selection). Varmasti muitakin löytyy, nuo sain kaivettua esille ystävällisellä avustuksella netin syövereistä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Mackmyran erikoinen kymppisuora


Illan tähdet
Lauantaina 13.9. SMWS järjesti Mackmyra-tastingin. Tosin tällä kertaa kattaus oli hiukan erikoisempi, ja esittelijäkin oli seuran ulkopuolelta. Kattauksena oli tislaamon 2008-2013 julkaisema Special-sarja, joka sisältää kaikkiaan 10 pullotetta. Vaikka sarja on jo siis lopetettu, on se tavallaan saanut jatkoakin. Palataan jatkoille lopuksi.

Esittelijäksi tilaisuuteen olimme saaneet Karl Thögersenin Mackmyralta. Karl voi olla osalle tuttu jo UISGEsta, ja itse asiassa edellisessä UISGEssa jo kyselin, olisiko hän halukas tulemaan meille nämä viskit esittelemään ja kertomaan lisää Mackmyran tislaamosta. Puolisen vuotta meni, että saimme sitten sovitettua kaikkien kalenterit kohdilleen ja homman kasaan.

Karlin mukaan tällainen koko Special-sarjan kattava tasting on aika harvinainen, ja hän tiesikin itse vain yhden aiemmin pidetyn vastaavan tilaisuuden.

Karl Thögersen
Karl veti todella hienon ja mielenkiintoisen tastingin. Aivan aluksi näytti pahalta, että joutuisimme kärsimään kalvosulkeisista ja samalla nenämme alla olisi 10 viskiä. Huojennus oli suuri, kun jo muutaman kalvon jälkeen pääsimme ensimmäisen viskin kimppuun. Karl kävi läpi Mackmyran historiaa, tuotantotapoja, reseptejä ja tislaamoa aina muutaman kalvon verran, ja sitten maisteltiin seuraava viski. Todella hyvä toteutus, eikä ilta jakautunut vain teoria- ja maisteluosiin. Itse olen ollut  muutamassa tastingissä mukana, ja kokonaisuutena tämä oli yksi parhaimmista. Hyvä muistutus taas siitä, että tasting voi olla paljon muutakin kuin vain maistettavat viskit!

Mackmyra käyttää vain kotimaisia raaka-aineita; vettä, ohraa, tammea, turvetta. Ruotsalaisesta tammesta tehdään tynnyrit, ja yhden tynnyrin teko, jos kuulin oikein, kestää 2 vuotta. Ruotsalainen turve puolestaan on heidän mukaansa skotlantilaiseen verrattuna kevyempää ja raikkaampaa. Ainoat asiat, jotka tuodaan ulkomailta, ovat bourbon- (Jack Daniels) ja sherrytynnyrit. Sherrytynnyritkin ovat itse asiassa neitseellisiä (new spanish oak), ja tislaamo täyttää ne itse sherryllä. Marjaviinitynnyrit tulevat Grythyttan Vin -marjaviinitilalta.

Mackmyra tekee viskiä kahdella reseptillä: Elegant ja Smoke. Elegant on lempeä, mieto viski, jossa on kukkaisia ja hedelmäisiä aromeja. Smoke, kuten nimikin kertoo, on savuisempi versio. Smoken kuivatuksessa käytetään ruotsalaista turvetta, joka on maustettu katajan oksilla. Tämä luo viskille oman, tunnistettavankin aromin. Kypsytys tapahtuu sitten bourbon-, sherry- tai swedish oak -tynnyreissä. Kypsytyspaikkoja ovat Bodåsin luola (Gävlen lähellä),  Fjäderholmarnan saari Ruotsin saaristossa lähellä Tukholmaa, Häckebergan kartano Skånessa ja Smögen länsirannikolla.

Mutta sitten itse viskeihin...


Itse en enää tastingeissä kirjaa viskeistä sen tarkempia nuotteja, sillä loppupään viskit aina kärsivät (hyvässä tai pahassa) alkupään maisteluista. Kunnon nuotit tulee kirjattua oikeastaan vain, kun saa rauhassa keskittyä yhteen tai kahteen viskiin kerrallaan. Näin tein tälläkin kertaa, ja kirjailin vain päällimmäisiä makuja ja tuntoja, mitä mieleen nousi viskiä haistellessa ja maistellessa.

Viskeissä ei ole ikämerkintää, mutta 1-4 ovat  5½ - 6 yo, 5-7 ovat noin 6½ yo ja 8-10 noin 7½ yo. Viskejä ei ole myöskään kylmäsuodatettu.


1: Eminent Sherry. 51.6%

Elegant-resepti. Tämä on sekoite bourbon-kypsytetyistä viskeistä ja voimakkaasti sherry (oloroso) -lopetetuista. Bourbon on kokonaisuuden pohja, johon on sekoitettu mukaan sherry-lopetettua viskiä. Tämä oli ensimmäinen viski, jossa tislaamo kokeili sherrytynnyreitä.

Sherry on aika piilossa, mutta hentona sen sieltä erottaa. Mausteisuutta, toffeeta, vaniljaa. Maussa hedelmää (päärynä?), makeutta ja ihan lopussa häivähdys savua. Miellyttävä kokonaisuus.

2: The Anniversary Edition / Jubileumsutgåvan. 50.6%

Eleganttia ja Smokea. Perustana swedish oak, mutta lopeteltu vielä uudessa Amerikan tammessa ja bourbonissa.

Mieto tuoksu, jopa koivu tulee mieleen. Ei kovinkaan makea, kovan oloinen. Juureksia ja kitkeryyttä. Omalla kohdalla ei toiminut heti, mutta vesi auttoi jonkin verran.

3: Small casks, big flavour. 48.2%

Pohja on pienissä 30 litran bourbonissa kypsytetty Elegant. Lopuksi mukaan 30 litran tynnyreissä kypsytettyä Eleganttia ja Smokea.

Hitunen savua, marjoja, mallasta ja puuta. Hiukan tylsä loppu, jossa Mackmyran tyypillinen kataja/havupuun maku. Vähän olematon, ei nimensä mukainen (big flavour). Ei napannut kovin paljoa omalla kohdalla.

4: Double Dip Bourbon. 53%

Nimi tulee Seinfeld-sarjasta. Osa voi muistaa keskustelun sipsin tupla-dippauksesta. Nyt viski on kypsytelty kaksi kertaa erilaisissa bourbon-tynskissä. Ensin isommissa 200 l kokoisissa ja lopuksi 100 l ja 30 l tynnyreissä.

Todella maukas. Vaniljakastiketta, valkosuklaata, herukan lehtiä, jäätelöä. Miellyttävän makea. Illan suosikki, yksi omistakin suosikeistani.

5: Happy Hunting / Jaktlycka. 47.2%

Happy Hunting
Eleganttia on ensin kypsytelty eri tynnyreissä ja lopulta lopeteltu puolukkaviiniä sisältäneessä tynnyrissä. Mukana hitunen mustikkaviinin tynnyriä. Tislaamon ensimmäinen kokeilu "erilaisilla" tynnyreillä (marjaviinit).

Puolukka tulee itsellä selkeästi esille, mustikkaa en löydä. "Metsäinen tuoksu", joku kommentoi ja totta, sen tuntemuksen voi saada. Lopussa puolukka taas esillä, varsinkin puolukan kuoren/siementen karvaus. Ihan kiva viski, mutta olisi ehkä voinut olla rohkeampikin.

6: Summer meadow / Sommaräng. 46.8%

Pohjana bourbonissa kypsytelty Elegant, mutta laitettu mukaan hitunen myös sherryssä ja swedish oakissa kypsytettyä.

Omenaa, päärynää. Vaniljaa. Hunajaa. Aika kevyt. Maussa jäätelöä, vihreää omenaa. Toimii oikein hyvin. Kevyt ja aika raikas viski. Kokonaisuutena tasapainoinen.

7: Hope / Framtidstro. 45.8%

Eleganttia ja Smokea eri tynnyreissä ja lopulta lopeteltu lakkaviinitynnyreissä. Tämä taitaa olla ainoa Special-sarjan tuote, jota saa Alkosta.

Lakka on mukana hienosti. Omenaa. Hento savu mukana. Kiva viski, jossa Mackmyran selkeitä ominaispiirteitä ja lakan (huom! sen marjan, ei "maalin") makua. Kiva viski.

8: Handpicked / Handplockat. 46.0%

Mackmyran Master Blender Angela D'Orazio on itse käsin valinnut tähän tulevat tynnyrit eri varastoista. Lopuksi viski on lopeteltu sauternes -tynnyreissä.

Selkeä homeen tuoksu tulee läpi, joka vihjaa juuri sauternes-lopetukseen. Ei epämiellyttävä, vaan tuttu tuoksu muistakin sauternes-lopetuksista. Hiukan makea, aika lyhyt ja lopulta vähän mitäänsanomaton. Jälleen tuntuu, että olisi voinut olla rohkeampi. Homeen (jalo-) aromit pelastavat jonkin verran.

9: Vildhallon. 46.1%

Vadelmaviinitynnyreissä lopeteltu Elegant.

Tuoksussa tulee heti mieleen punaiset marjat ja pihka/kataja. Erityisesti tuoksu ja maku tuo mieleen vadelman siementen hienoisen kitkeryyden, mutta vadelman maku on myös muuten läsnä. Loppu kääntyy aika katkeraksi (siemenet), mikä ei oikein toimi ainakaan minulla. Hieno tuoksu, heikompi loppumaku. Itse havaitsin viskissä myös häivähdyksen punaista väriä.

10: Kaffegök. 46.1%

Pohjautuu Elegant-reseptiin. Uutta tislettä on aluksi maustettu kahvipavuilla. Sitten tämä tisle on laitettu tynnyriin, jotta tynnyri maustuu. Lopuksi lopullinen viski on lopetettu tässä "kahviviski"-tynnyrissä n. 2 vk.

Huh. Yksi erikoisimmista viskeistä mitä ikinä tullut vastaan. Kahvi tulee heti esille. Mieleen nousee maitokahvi, sekä suklaiset kahvipavut, joita voi ostaa naposteltaviksi. Aika kuiva, ehkä katkerakin loppu. Pahaa tämä ei ole, mutta erikoinen lopetus todellakin. Maistamisen arvoinen, mutta ei takuulla kaikkien mieleen. 

----

Olipa mielenkiintoinen kattaus ja rohkeita lopetteluja. Näistä voi toki olla monta mieltä, mutta itse pidän Mackmyran ennakkoluulottomuudesta ja ennen kaikkea rohkeudesta lähteä kokeilemaan. Marjaviinilopetukset ovat jotenkin täysin odotettuja pohjoisen tislaamolle, mutta kahvin kanssa leikkiminen oli aika temppu. Tosin jos tuntee käsitteen kaffegök (kahvikäki), niin oikein leikkisä veto lopetukseksi (Wikipedia: ruotsiksi, englanniksi).

Yksikään viski ei ollut kokonaisuutena epämiellyttävä, vaan kaikkia maistoi oikein mielellään. Toisaalta kovinkaan monta pulloa ei tekisi mieli ostaa kaappiin. Parhaimmin omaan mieleen jäivät ja toimivat makunystyröillä Double Dip, Summer Meadow, Eminent Sherry ja Hope.

Itse pidän tislaamon usein tunnistettavasta mausta (distillery character); pihkamainen tuoksu ja maku, joka varmaan tulee osittain käytetyistä katajanoksista ja ruotsalaisesta tammesta, mutta voisin kuvitella myös pohjoisen alueen turpeella olevan vaikutusta. Joku voi tietysti kavahtaa makuprofiilia, sillä se on aika kaukana skottien mallasviskeistä. Mutta toisaalta, miksi vain kopioida jo olemassa olevaa, kun massasta voi erottua omanlaisella tavalla.

Ainiin, ne jatkot (eikä nyt puhuta jatkoista Angleterressä, tosin kiitos seurasta ja keskusteluista). Mackmyra on Special-sarjan jälkeen jatkanut ns. kausituotteita (Special-sarjan viskit on lanseerattu aina kevät/kesä tai syksy/talvi). Mackmyra Midnattssol on koivun mahlassa lopeteltu, Midvinter on käynyt lopussa vierailemassa French Bordeauxissa, hehkuviinissä ja  sherryisissä tynnyreissä.Tänä vuonna on tulossa vielä joulukuussa Ice Crystals, joka on käynyt lopussa PX-sherryssä.

Hieno ilta, kiitos kaikille mukanaolijoille ja kiitos Karl Thögersenille loistavasta tastingistä.

Tack Karl Thögersen för den fina kvällen.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Juureva juuri

Juuri ja ne karvat...
Mätäkuun puolessa välissä, vuonna 2014,  ilmestyi Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan Kyrö Distilleryn Juuri-ruistislettä (kyseessä batch 8). Aiemmin Juurta on voinut saada muutamasta valikoidusta ravintolasta. Kotimainen, 100-prosenttisesti mallastettu ruis, on tislattu ja pullotettu 46,3 % purevalla vahvuudella. Kolmen vuoden kypsytyksen kuluttua markkinoille pitäisi tulla ruisviski, joten on aika maistaa, onko tätä tislettä perskarvoihin katsominen vai ei.

Tuoksu on, onneksi, voimakkaan viljainen ja rukiinen. Tuoksu ei siis ainakaan yritä olla neutraali ja mitäänsanomaton. Se on samalla pehmeä, hitusen grappamainen (jos siis haetaan vertailua johonkin "tuttuun"), ja kuitenkin niin kotoisan oloinen.

Maku on pehmeä, makea ja - yllätys yllätys - rukiinen. Puhtaan viinamainen yleiskuva, mutta yllättävän vivahteikas kuin hyvä räsymatto. Toimii suussa hyvin ihan huoneenlämpöisenä, nautiskellen. Tämä ei ole vodkaa.

Itse maistoin aiemmin paria aikaisempaa batchiä, olisikohan ollut 3 ja 4, ja niistä on menty maukkaasti eteenpäin. Itse kaipaan ruisviskiltä myös rouheutta/terävyyttä, ja se tästä tisleestä omalla tavallaan (valitettavasti) puuttuu. Nyt tisleellä toisin on onneksi enemmän rintakarvoja kuin aiemmilla, edellisten ollessa vasta vähän haivenia kasvattavia pentuja.  Mutta pitää muistaa, että tisle on kokonaan mallastetusta rukiista tehty, kun taas esim. jenkkien tekemissä versioissa ainakin osa on mallastamatonta, ja myös muutakin viljaa toki on mukana.

Mutta ruisviski? Ei vielä, ehei, ei tietenkään. Siitä puuttuu kokonaan tammen tuoma vanilja, puu ja "viskimäisyys". Tämä on vasta alku, juuri, tulevalle viskille.

Juuri on todella lupauksia herättävä, ainakin omissa makunystyröissä. Pari kertaa Juuri on ollut myös cocktailin pohjana, ja silloinkin se on osoittanut potentiaalinsa. Tässä vaiheessa kaikki näyttää hyvältä, myös oman osaomistuksen tynnyrin suhteen, mutta kypsytys on aina oma haasteensa. Odotukset, ainakin minun osaltani, on ladattu nyt koviksi. Liian koviksi? Sen aika näyttää, mutta toivon että toimii paremmin kuin Oltermanni omassa suussa.

Entäpä jos osa tuosta rukiista olisi riihikuivattua? Mieto savu voisi sopia tisleessä makeuden kanssa yhdessä kuin puukkojunkkarin puukko tuppeen. Tässä olisi kaikki aineet todella eksoottiseen viskiin, jossa suomalaisuus olisi läsnä joka paikassa. Enkä tarkoita huonolla tavalla, vaan ylpeästi! Rinta rottingilla.

Alko hyvä, miksi ihmeessä tämä on erikoisvalikoimaa? Suomalainen, KOTIMAINEN, tislaamo tekee maailmanlaajuisestikin aika erilaista tislettä, ja se laitetaan myyntiin äärimmäisen suppeasti. Maailmassa ei ole montaa 100 % ruisviskiä, puhumattakaan, että ruis olisi myös kokonaan mallastettua (ok, tämä ei ole vielä viskiä, mutta tulevaa sellaista). Alkon pitäisi ehdottomasti tuoda tämä saataville koko Suomessa, ilman mitään erikoisvalikoiman erillismaksua. Tästä kannattaisi olla ylpeä, oikeasti!

Jäyhä on suomalainen ruisleipä, juureva on Kyrö Distilleryn Juuri.

ps. Varaan oikeuden muuttaa mieltäni laadun suhteen kypsytyksen edetessä...:)

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pyhää elämän vettä

Valamo (lähde:Wikipedia)
Lehdistötiedote
Valamon Luostari
Julkaisuvapaa 1.7.2014 klo 14:00

Valamon luostari aloittaa luostariviskin valmistamisen

Valamon luostari aloittaa syksyllä 2014 luostariviskin valmistamisen. Luostariviski valmistetaan mallastetusta ohrasta, vedestä ja hiivasta; kypsytetään vähintään kolme vuotta tammitynnyrissä sekä sen tulee olla valmistettu toimivan luostarin alueella. Nämä kriteerit täyttävälle tuotteelle tullaan hakemaan tuotesuoja.

Valamon viskitislaamoinvestointi on kooltaan noin 1 000 000 euroa, jakautuen tuotantovälineisiin sekä valmistus- ja kypsytyskapasiteettiin. Viskitislaamon vuosikapasiteetti on 120 000 litraa puhdasta alkoholia, ja tuotanto käynnistetään syksyllä 2014 heti tislauspannujen ja tuotantotilojen valmistuttua. Pannun valmistaminen kestää noin kuusi kuukautta, minkä jälkeen se asennetaan Valamon luostarin tuotantotiloihin. 

Viskiliiketoiminta tuo merkittävän lisän sekä Valamon Luostarin kävijäkuntaan että liiketoiminnasta saataviin tuottoihin. Tislaamotoiminta tulee työllistämään suoraan kaksi vakituista ympärivuotista työntekijää sekä kausiluontoisia tynnyrinpyörittäjiä. 

Ensimmäisiä pullotteita Alkon valikoimiin voidaan odottaa vuoden 2018 kevätpuolella. Rajoitettu tynnyrien ennakkovaraaminen on mahdollista tästä päivästä alkaen. Luostariviskin valmistaa Valamon Luostarin Tislaamo. Viskiliiketoiminnan yrittäjinä ovat Valamon luostari, Timo Kettunen, Arto Liimatta, Harri Turunen sekä uusina yrittäjinä joensuulaiset Arttu ja Samuli Taponen.

Valamon luostari ja Hermannin Viinitila Oy ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 1997 lähtien viinien ja liköörien valmistamisessa. Mietojen ja väkevien viinien tuotannolla on ollut merkittävä osa luostarilaitosten toiminnassa kautta historian (ks. Liite 1). Valamon kirkkoviiniä valmistetaan seurakuntien käyttöön.

Viinien ohella luostarit ympäri Eurooppaa valmistavat väkeviä alkoholijuomia osana luostarin päivittäistä toimintaa. Tisleitä valmistetaan kullakin alueella luontaisesti esiintyvistä raaka-aineista, muun muassa hedelmistä. Suomessa luontainen vastine Euroopassa yleisesti valmistettavaan hedelmätisleeseen on viljasta, tässä tapauksessa mallastetusta ohrasta, valmistettava viski. Tiedetään, että noin 1000-luvulla munkit toivat tislauksen taidon Arabiasta Eurooppaan ja irlantilaiset munkit aloittivat ensimmäisinä nykyaikaisen viskin valmistamisen. Irlannissa, Skotlannissa ja koko Brittein saarilla luostareilla oli monopoli viskin valmistamiseen aina 1500-luvulle saakka. Voidaankin sanoa viskin valmistamisen olevan aitoa luostariperinnettä.

Hermannin viinitila on jo neljän vuoden ajan tehnyt tuotekehitystä laadukkaan mallasviskinvalmistamiseksi ja tuloksena on onnistuttu saamaan aikaan erittäin laadukasta raakatislettä. ”Viinihermannien” kiinnostus viskiin heräsi itäsuomalaisten viskiveljesten tutustuttaessa herrat mallasviskeihin keväällä 2010. Tästä alkoi työ kohti Hermannin viinitilan ja Valamon luostarin yhteistä, nyt käynnistettävää luostariviskitislaamoa. !

Asian tiimoilta pidetään kaikille avoin tiedotustilaisuus Valamon luostarissa tiistaina 1.7. klo 14.00. Tervetuloa!

Lisätietoja antavat:
Luostarin toiminta, Arkkimandriitta Sergei, sergei@valamo.fi, 040 566 6642
Tuotanto ja tuotekehitys, Timo Kettunen, timo.kettunen@hermanninviinitila.fi, 0400 171 902
Luostariviski ja tynnyripolitiikka, Arttu Taponen, arttu.taponen@me.com, 0500 285 903

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Rukiinen puhde

Suomalaiselle ruis on ehkä se läheisin, ja rakkain, viljalaji. Ulkomailla asuvat kantavat kotimaassa käydessään ruisleipää selkä vääränä kotiin tai opetellaan ruisleivän teko uudessa kotimaassa. Karjalanpiirakan pohja tai kalakukon kuori ei olisi mitään ilman ruista, puhumattakaan sahdista.

Siepolle ruis tuo - nyt jo lämpimiä - muistoja mieleen. Sirppi kädessä tuli leikattua ruista lyhteille ja laitettua ne seipäille kuivumaan. Sen jälkeen vuorossa oli riihen lämmitys ja viljan puinti varstoilla. Lopuksi jyvät jauhettiin naapurin kanssa yhteisellä myllyllä, ja viimeisenä vaiheena pöydällä odotti uunikuuma ruisleipä.Vähemmän lämmin muisto on se mahakipu, jonka sai syötyään liikaa ruisleivän taikinaa.

Ruis on ollut myös merkittävä viljalajike viskin teossa Yhdysvalloissa. Ruisviski yhdistetään historiallisesti lähinnä Pennsylvaniaan, kun taas bourbon maisseineen Kentuckyyn.  Ruisviski oli  hyvin tunnettua ennen kieltolakia. Myös Kanadassa käytetään ruista viskin teossa. Tällä hetkellä ruisviski näyttäisi elävän uutta tulemista, ja onhan Suomeenkin nyt perustettu ruisviskitislaamo. Olisiko muuten riihiruis hyvä erikoisuus suomalaiselle ruisviskille?

Siepon suuhun ruis on toiminut usein hyvin, toki poikkeuksiakin on. Nyt innostuin hommaamaan muutaman rukiin, laittamaan ne rinnakkain, ja totta kai maistelemaan ne. Tarkoitus on jatkossa maistella muutama lisääkin, mutta nyt aloitetaan näillä, että ei tule liikaa ruista ranteeseen.

Old Overholt ja Jim Beam

Jim Beam Kentucky Straight Rye Whiskey. 40%

Tuoksu on laimea. Hitunen mausteisuutta ja puuta. Maussa jatketaan samalla linjalla. Mieto, ja mausteisuus jää taka-alalle. Kokonaisuutena kuitenkin yllättävän miellyttävä. Tuoksu ja maku tasapainossa, sillä molemmissa kuitenkin jotain hyvää. Todella helppohan tämä on. Helposti unohdettavissa, mutta hintaansa nähden ihan ok ruis.

Old Overholt Straight Rye Whiskey. 40%

Erittäin vanha tuotemerkki, joka ymmärtääkseni selvisi harvoina ruisviskeinä kieltolain yli.

Tuoksu on ohut. Hitunen viljaisuutta, puuta, mausteisuutta ja märkä pahvi tulee mieleen. Maku on makeahkon oloinen, vaniljajäätelöä, purukumia, rukiin "kuivuus" käy vain hetken esillä. Mieto. Ei varsinaisesti mitään huonoa, mutta ei mitään erikoistakaan. Helppo juotava, ja valitettavasti helposti unohdettava.

(rī)1 Rye whiskey. 46%
  
Ymmärtääkseni ikä on yli 4 vuotta. Aika mieto tuoksu, jossa vaniljajäätelöä, jotain kellarimaisuutta, happamia marjoja, tuore donitsi (aika outoa, eikös), ja makeahkon oloinen. Maku on maukas, mausteinen, kirpeä, ja lämmittävä. Mukana hitunen lakritsia. Pehmeä ja aika pitkähkö loppu. Ihan mainio ruis, vaikka kokonaisuus on ehkä hitusen tasapaksu.

George Dickel Rye Whisky. 90 proof.

Rukiin osuus todella kova; 95% ruista, 5% mallastettua ohraa. Edit: Eri lähteiden mukaan tätä olisi kypsytetty vähintään 5 vuotta. Aiemmin epäilin tämän olevan nuorempaa, koska "straight"-sana taitaa puuttua etiketistä.

Aika yksinkertainen. Tuoksu on aika olematon: hedelmäisyyttä, hitunen paahtuneisuutta, mintun tyylistä raikkautta sekä ihan kuin ginin/mäntypuun tyylistä tuoksua taustalla. Hitunen "ohenteen" tyylistä pistävyyttä. Maku jatkaa samalla linjalla: mieto, raikas, hento ja After Eight -suklaa käy mielessä jossain vaiheessa. Ihan loppu tunkkaisen oloinen. Jotenkin olisi toivonut, että 95% ruista olisi potkaissut kunnolla. Näin ei kuitenkaan käy, eli suodatusko olisi vaikuttanut näin paljon. Helppo, mutta helposti unohdettava.

Rittenhouse Straight Rye 100 Proof

Tuoksussa puuta (vanilja), mausteita (inkivääri, neilikka), tuoretta taikinaa ja hitunen vihreää omenaa. Maussa löytyy pippuria (musta-), jälleen omenaa, hitunen paahtuneisuutta. Lämmittävä, ja maku pysyy kielenpäällä ja kitalaessa pitkään. Hintaansa nähden oiva ruis, todella sääli että tämä hävisi pitkäripaisen valikoimasta. Hyvä porttiviski, jos rukiita kiinnostaa kokeilla.

Few Rye Whiskey
Few Rye Whiskey. Batch 13-981. Bottle 121. Barrel "Ross". 46.5%

Tynnyrin nimi on jonkun hyväntekeväisyyteen lahjoittajan nimi, näin tislaamo kertoi kun ihmettelin asiaa. Nyt mennään siis Illinoisin puolelle, ja kyseessä on alle 2 vuotta kypsytetty ruis. 70% Ruista, 20% maissia, 10% mallastettua ohraa.

Huh, mikä tuoksu. Päälle iskee heti todella voimakas ginin tuoksu. Melkein kuin pyörittelisi katajanmarjaa sormissa. Mitään muuta ei aluksi tuoksusta löydä, mutta kun antaa lasin olla rauhassa, niin taustalta nousee esille tuoreen rukiin aromeja, puuta ja taikinan aromeja sekä hitunen paahtuneita fiiliksiä. Maussa havupuun tyylinen aromi jyrää päälle. Makeahko alku, joka taittuu kirpeähkön ja kuivan puun suuntaan. Nuorta. Ginin aromit pilaavat tämän, vaikka taustalta selkeästi löytää rukiin hedelmäisyyden ja maussa kovuuden. Erikoinen. En osaa päättää pidänkö vai inhoanko. Harmi, runko vaikuttaisi hyvältä, mutta pilaako nuoruus tämän? Onneksi n. 50€ ei ole iso sijoitus.

Willett Family Estate
Willett Family Estate Straight Rye. Single Barrel. 4 yo. 55%. Barrel No. 136 

Tuoksu on tämän sarjan upein. Vanilja, tähtianis, neilikka, inkivääri, toffee, parfyymimäinen. Appelsiinin kuoren vivahteita, suklaata (oudosti tummaa ja valkeaa), hitunen poltetun puun tuoksuja.

Maku ja loppumaku on pippurinen ja sitten kunnon potku. Makeus hiipii esille ja tasapainottaa homman. Pitkä! Lämmittävä! Nautinnollinen. Vaniljaa, jäätelöä, taas palanutta, mausteita nousee esille. Rukiin kuivuus toimii hyvin makeuden kanssa vuorotellen. Kun hinta on (Saksassa) noin 50€, ei voi kuin kehua hinta-laatusuhdetta. Jos rukiit kiinnostavat, tämä on hyvä ekaksi kokeiluksi. Jos tämä ei toimi, niin sitten ruis ei vain ole sinun suuhun sopivaa.

+1, eli yksi rukiinen bourbon eksyi mukaan

Redemption High Rye Bourbon. Batch 029. 46%

38.2% ruista, 1.8% mallastettua ohraa, 60% maissia.

Tuoksu on makea, ei hajuakaan rukiista, sillä tuoksussa leikkii bourbonin lempeys ja makeus. Toffeeta. Maussa sitten mennään rukiin puolelle. Pippurisuutta ja mausteisuutta. Makeus pehmittää. Aika mielenkiintoinen, sillä tuoksu ja maku eroavat toisistaan, mutta silti toimivat yhdessä. Ei kuitenkaan mitään maata mullistavaa. Ehdottomasti hyvä bourbon, selkeästi yli perusmassan.

---

Loppusanat. Olipa mielenkiintoinen kattaus, sillä vaikka kaikkien maut kuuluvat ehkä samaan perheeseen, niin oli niissä kuitenkin isoja eroja. Omaksi suosikikseni nousi Willett. Few oli kaikista erikoisin, ja edelleen mietin pidänkö siitä vai en. Se parani paljon, kun antoi sen seisoa lasissa rauhassa. Rittenhousen kyllä soisi olevan edelleen saatavilla Suomestakin, sen verran hyvä kohtuuhintainen ruis. Tosin Willett maksaa Saksassa saman kuin Rittenhouse ja voittaa sen mennen tullen kuin sirpillä leikaten.

Odotan mielenkiinnolla, mitä Suomen ruisviski tulee edustamaan. Mennäänkö Jim Beam / Old Overholt -linjalla vai tykitetäänkö (rī)1 / Willett -linjalla. Toivon, että jälkimmäinen vaihtoehto, ja ties vaikka suomalaisella twistillä.