perjantai 4. huhtikuuta 2014

Rukiinen puhde

Suomalaiselle ruis on ehkä se läheisin, ja rakkain, viljalaji. Ulkomailla asuvat kantavat kotimaassa käydessään ruisleipää selkä vääränä kotiin tai opetellaan ruisleivän teko uudessa kotimaassa. Karjalanpiirakan pohja tai kalakukon kuori ei olisi mitään ilman ruista, puhumattakaan sahdista.

Siepolle ruis tuo - nyt jo lämpimiä - muistoja mieleen. Sirppi kädessä tuli leikattua ruista lyhteille ja laitettua ne seipäille kuivumaan. Sen jälkeen vuorossa oli riihen lämmitys ja viljan puinti varstoilla. Lopuksi jyvät jauhettiin naapurin kanssa yhteisellä myllyllä, ja viimeisenä vaiheena pöydällä odotti uunikuuma ruisleipä.Vähemmän lämmin muisto on se mahakipu, jonka sai syötyään liikaa ruisleivän taikinaa.

Ruis on ollut myös merkittävä viljalajike viskin teossa Yhdysvalloissa. Ruisviski yhdistetään historiallisesti lähinnä Pennsylvaniaan, kun taas bourbon maisseineen Kentuckyyn.  Ruisviski oli  hyvin tunnettua ennen kieltolakia. Myös Kanadassa käytetään ruista viskin teossa. Tällä hetkellä ruisviski näyttäisi elävän uutta tulemista, ja onhan Suomeenkin nyt perustettu ruisviskitislaamo. Olisiko muuten riihiruis hyvä erikoisuus suomalaiselle ruisviskille?

Siepon suuhun ruis on toiminut usein hyvin, toki poikkeuksiakin on. Nyt innostuin hommaamaan muutaman rukiin, laittamaan ne rinnakkain, ja totta kai maistelemaan ne. Tarkoitus on jatkossa maistella muutama lisääkin, mutta nyt aloitetaan näillä, että ei tule liikaa ruista ranteeseen.

Old Overholt ja Jim Beam

Jim Beam Kentucky Straight Rye Whiskey. 40%

Tuoksu on laimea. Hitunen mausteisuutta ja puuta. Maussa jatketaan samalla linjalla. Mieto, ja mausteisuus jää taka-alalle. Kokonaisuutena kuitenkin yllättävän miellyttävä. Tuoksu ja maku tasapainossa, sillä molemmissa kuitenkin jotain hyvää. Todella helppohan tämä on. Helposti unohdettavissa, mutta hintaansa nähden ihan ok ruis.

Old Overholt Straight Rye Whiskey. 40%

Erittäin vanha tuotemerkki, joka ymmärtääkseni selvisi harvoina ruisviskeinä kieltolain yli.

Tuoksu on ohut. Hitunen viljaisuutta, puuta, mausteisuutta ja märkä pahvi tulee mieleen. Maku on makeahkon oloinen, vaniljajäätelöä, purukumia, rukiin "kuivuus" käy vain hetken esillä. Mieto. Ei varsinaisesti mitään huonoa, mutta ei mitään erikoistakaan. Helppo juotava, ja valitettavasti helposti unohdettava.

(rī)1 Rye whiskey. 46%
  
Ymmärtääkseni ikä on yli 4 vuotta. Aika mieto tuoksu, jossa vaniljajäätelöä, jotain kellarimaisuutta, happamia marjoja, tuore donitsi (aika outoa, eikös), ja makeahkon oloinen. Maku on maukas, mausteinen, kirpeä, ja lämmittävä. Mukana hitunen lakritsia. Pehmeä ja aika pitkähkö loppu. Ihan mainio ruis, vaikka kokonaisuus on ehkä hitusen tasapaksu.

George Dickel Rye Whisky. 90 proof.

"Straight"-sana puuttuu etiketistä , eli sen perusteella alle 2 vuotiasta. Rukiin osuus todella kova; 95% ruista, 5% mallastettua ohraa.

Aika yksinkertainen. Tuoksu on aika olematon: hedelmäisyyttä, hitunen paahtuneisuutta, mintun tyylistä raikkautta sekä ihan kuin ginin/mäntypuun tyylistä tuoksua taustalla. Hitunen "ohenteen" tyylistä pistävyyttä. Maku jatkaa samalla linjalla: mieto, raikas, hento ja After Eight -suklaa käy mielessä jossain vaiheessa. Ihan loppu tunkkaisen oloinen. Jotenkin olisi toivonut, että 95% ruista olisi potkaissut kunnolla. Näin ei kuitenkaan käy, eli suodatusko olisi vaikuttanut näin paljon. Helppo, mutta helposti unohdettava.

Rittenhouse Straight Rye 100 Proof

Tuoksussa puuta (vanilja), mausteita (inkivääri, neilikka), tuoretta taikinaa ja hitunen vihreää omenaa. Maussa löytyy pippuria (musta-), jälleen omenaa, hitunen paahtuneisuutta. Lämmittävä, ja maku pysyy kielenpäällä ja kitalaessa pitkään. Hintaansa nähden oiva ruis, todella sääli että tämä hävisi pitkäripaisen valikoimasta. Hyvä porttiviski, jos rukiita kiinnostaa kokeilla.

Few Rye Whiskey
Few Rye Whiskey. Batch 13-981. Bottle 121. Barrel "Ross". 46.5%

Tynnyrin nimi on jonkun hyväntekeväisyyteen lahjoittajan nimi, näin tislaamo kertoi kun ihmettelin asiaa. Nyt mennään siis Illinoisin puolelle, ja kyseessä on alle 2 vuotta kypsytetty ruis. 70% Ruista, 20% maissia, 10% mallastettua ohraa.

Huh, mikä tuoksu. Päälle iskee heti todella voimakas ginin tuoksu. Melkein kuin pyörittelisi katajanmarjaa sormissa. Mitään muuta ei aluksi tuoksusta löydä, mutta kun antaa lasin olla rauhassa, niin taustalta nousee esille tuoreen rukiin aromeja, puuta ja taikinan aromeja sekä hitunen paahtuneita fiiliksiä. Maussa havupuun tyylinen aromi jyrää päälle. Makeahko alku, joka taittuu kirpeähkön ja kuivan puun suuntaan. Nuorta. Ginin aromit pilaavat tämän, vaikka taustalta selkeästi löytää rukiin hedelmäisyyden ja maussa kovuuden. Erikoinen. En osaa päättää pidänkö vai inhoanko. Harmi, runko vaikuttaisi hyvältä, mutta pilaako nuoruus tämän? Onneksi n. 50€ ei ole iso sijoitus.

Willet Family Estate
Willett Family Estate Straight Rye. Single Barrel. 4 yo. 55%. Barrel No. 136 

Tuoksu on tämän sarjan upein. Vanilja, tähtianis, neilikka, inkivääri, toffee, parfyymimäinen. Appelsiinin kuoren vivahteita, suklaata (oudosti tummaa ja valkeaa), hitunen poltetun puun tuoksuja.

Maku ja loppumaku on pippurinen ja sitten kunnon potku. Makeus hiipii esille ja tasapainottaa homman. Pitkä! Lämmittävä! Nautinnollinen. Vaniljaa, jäätelöä, taas palanutta, mausteita nousee esille. Rukiin kuivuus toimii hyvin makeuden kanssa vuorotellen. Kun hinta on (Saksassa) noin 50€, ei voi kuin kehua hinta-laatusuhdetta. Jos rukiit kiinnostavat, tämä on hyvä ekaksi kokeiluksi. Jos tämä ei toimi, niin sitten ruis ei vain ole sinun suuhun sopivaa.

+1, eli yksi rukiinen bourbon eksyi mukaan

Redemption High Rye Bourbon. Batch 029. 46%

38.2% ruista, 1.8% mallastettua ohraa, 60% maissia.

Tuoksu on makea, ei hajuakaan rukiista, sillä tuoksussa leikkii bourbonin lempeys ja makeus. Toffeeta. Maussa sitten mennään rukiin puolelle. Pippurisuutta ja mausteisuutta. Makeus pehmittää. Aika mielenkiintoinen, sillä tuoksu ja maku eroavat toisistaan, mutta silti toimivat yhdessä. Ei kuitenkaan mitään maata mullistavaa. Ehdottomasti hyvä bourbon, selkeästi yli perusmassan.

---

Loppusanat. Olipa mielenkiintoinen kattaus, sillä vaikka kaikkien maut kuuluvat ehkä samaan perheeseen, niin oli niissä kuitenkin isoja eroja. Omaksi suosikikseni nousi Willet. Few oli kaikista erikoisin, ja edelleen mietin pidänkö siitä vai en. Se parani paljon, kun antoi sen seisoa lasissa rauhassa. Rittenhousen kyllä soisi olevan edelleen saatavilla Suomestakin, sen verran hyvä kohtuuhintainen ruis. Tosin Willet maksaa Saksassa saman kuin Rittenhouse ja voittaa sen mennen tullen kuin sirpillä leikaten.

Odotan mielenkiinnolla, mitä Suomen ruisviski tulee edustamaan. Mennäänkö Jim Beam / Old Overholt -linjalla vai tykitetäänkö (rī)1 / Willet -linjalla. Toivon, että jälkimmäinen vaihtoehto, ja ties vaikka suomalaisella twistillä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Siepon UISGE2014

UISGE2014 on vietetty, ja itse olin paikalla vain torstaina. Ei sillä, etteikö perjantaikin olisi kiinnostanut, mutta on viskiäkin tärkeämpiä asioita.

Tänä vuonna lisämaustetta tapahtumaan toivat rommit, ja itsekin päätin niitä nyt jälleen kerran kokeilla, sillä olihan tarjolla erinomaisia pullotuksia. Mutta kun rommin maku ei omaan suuhun sovi, niin ei sovi. Hyvä oli maistaa ja todeta, että Sippo pysyy viskeissä. Yhtään en siis rommeja väheksy, mutta makuasiat ovat makuasioita.

Tapahtuma toimi torstaina aika tutun ja turvallisen kaavan mukaan. Hyvin on kypsytys toiminut, eikä puisevaltakaan tuntunut vaan leppoisa tunnelma kaikin puolin. Turhapa sitä toimivaa juttua kannattaa mennä liikaa muuttamaan, ainakaan yhdellä kertaa. Pientä parannusta oli tapahtunut ainakin ruuan suhteen, sillä minusta uusi buffet toimi paljon paremmin kuin edellisen vuoden annokset

Mutta aina toki löytyy parannettavaakin. Eniten toivoisin parannusta tapahtuman tiedottamisessa. Kyllä, tiedän, mainostaminen kielletty, eikä tässä ole nyt kyse siitä. Useankin kanssa keskustellessa päällimmäiseksi nousi ihmettely, miksi tastingit tulivat niin myöhään esille, ja miksi ilmoittautuminen/ostaminen alkoi samalla kun sisällöt julkistettiin.Toivottiin siis, että tastingit tulisivat esille aiemmin, ja niihin ehtisi tutustua päivän pari ennen kuin ne menee myyntiin. Paljon tuli myös kyselyä tastingien tilanteesta kalkkiviivoilla, sillä tastingien infot hävisivät näkyviltä ennen tapahtumaa. Moni ihmetteli, olivatko ne kaikki loppuunmyyty jne. Tässä siis jatkoa ajatellen hyvä paikka tsempata paremmaksi.

Itselle torstailta jäi tunne, että porukkaa olisi ollut vähemmän kuin viime vuonna samana ajankohtana. Onkohan näin? Tosin sosiaalisen median kautta välittyi kuva, että perjantaina tupa oli täynnä ja ulkonakin kiemurteli kunnon jono. Olisipa kiva kuulla kävijämääriä jossain vaiheessa.

Tastingeihin en tänä vuonna mennyt, vaan päätin jäädä kiertelemään ja juttelemaan muiden harrastajien kanssa. Omalla kohdalla tastigien sisällöstä etukäteen jäi hiukan valju kuva, mutta toki pitää muistaa että tuolla on paikalla tislaamojen edustajia joilta voi kysellä samalla. Ei siis kannata aina tuijottaa pelkkiä viskejä. Mutta mutta. Se "iso master class" ei tapahtunut vieläkään, jota harrastajat ovat toivoneet joka vuosi. Ensi vuonna?

Hienoa oli nähdä uusi suomalainen tislaamo mukana menossa eli Kyrö Distillery Company. Tsemppiä! Odotan todella suurella mielenkiinnolla heidän ruisviskiään. Ruis, jos mikä, on olennainen osa suomalaista ravintoketjua. New make olisi kai hyvällä lykyllä maisteltavissa jo muutaman kuukauden kuluttua. Laittakaa muuten se nimikilpailu saataville myös verkkoon, tai vaikka niin, että edes sähköpostilla voisi osallista.

Hinnat olivat tänä vuonna hyvät, sillä jo yhdellä-kahdella eurolla sai maisteltavaa. Erinomaista! Itse ostin sisälle tullessani saman nipun lipukkeita kuin viime vuonna, ja osa jäi käyttämättä. Onneksi sain laitettua eteenpäin.

Pettymys oli poisjäännit, sillä esim. Ardbeg/Glenmorangie ei ollut mukana. Harmi, soisi että edes ainoassa (lähes) puhtaassa viskitapahtumassa olisivat kaikki toimijat paikalla. Ei näitä tapahtumia liikaakaan Suomessa ole. Ehkäpä ensi vuonna sitten taas.

Kiva oli myös kuulla, että Siepon UISGE-sivusta oli ollut iloa ainakin yhdelle. Se riittää, eli ehkä se pitää laittaa pystyyn taas ensi vuonna.

Kiitos UISGE! Nähdään ensi vuonna!  

ps. Itse päätin tänä vuonna olla mukana rennommin ja kunnon kamera jäi matkasta. Lukekaa jutut ja katsokaa hienoja kuvia bloggaritovereiden blogeista. Linkkejä tuolla oikeassa reunassa.



lauantai 18. tammikuuta 2014

Aino ja Mr. Bourbon

Sieppo päätti olla tammikuun innostamana pitkästä aikaa maistissa. Makuparina saisi toimia lopulta aika yllätyksetön pari, sillä suomalainen jäätelö saisi kohdata makunystyröillä jenkkien bourbonin. Jäätelöön toki piti saada lisää suomalaista twistiä, ja nyt ei mennä perinteisellä suklaalla tai mansikalla.

Jäätelönä kipossa chillasi Ainon lakritsi. Vierellä pönöttävään lasiin löysi lopulta kaksikin lännen ihmettä, Bulleit (45 %) ja Willettin 4yo yhden tynnyrin nektari (59.9 %).

Kumpikin jenkki sulatti suomalaisen Ainon kylmän koleuden hienosti. Bulleit miedommalla voimalla sulautui Ainon kupeisiin sulavasti, sen enempää itsestään huutelematta, tehden miellyttävän kokonaisuuden. Willett puolestaan ärjähti aluksi hiukan liian voimakkaana säikäyttäen Ainon vaniljaisuuden sivummalle, mutta säännöstelemällä määrää sekin onnistui taivuttamaan Ainon puolelleen. Ainon tumma lakritsikin toimi molempien kanssa hienossa sovussa, taipuen kuin tangon viettelevä taivutus.

Vaikka bourbon ei kuuluisi omiin suosikkeihin, suosittelen kokeilemaan jäätelön parina. Bourbon sulautuu jäätelöön usein hienosti, ja makupari toimii hyvin. Jos kotona on jäätelökone, voisi bourbonin käyttö maustamisessa olla houkutteleva ajatus.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Juhlahumua - Suomen Mallaswhiskyseura 15 yo

Lauantaina 26.10.2013 kokoontui reilut 100 vierasta juhlistamaan Suomen Mallaswhiskyseuran 15-vuotista taivalta. Tarkasti ottaen seuran perustamiskokous pidettiin 24.11, mutta juhliahan voi toki jo ennakkoonkin.

Alkumaljat
Ilta soljui mukavasti viskien, oluiden, ruuan ja pienten puheiden parissa. Ruokiin oli pyritty valitsemaan sopivat oluet, tosin omalla kohdalla kaikki eivät täysin osuneet kohdalleen, ja itse en löytänyt millään sitä lakritsia jälkiruuasta. Kuulin sivukorvalla myös, että nieriän vierellä mainostettu korvasienikastike oli lähinnä suppilovahveroista tehtyä. Jos näin todellakin oli tehty, niin tästä iso miinus. Kokonaisuutena kuitenkin ruoka oli maukasta.

Lisäys: Korvasienikastike oli todella tehty suppilovahveroista, mutta tieto muutoksesta ei ollut välittynyt menuun. Virhe johtuu siis tästä.

Paikalle oli kutsuttu myös kutsuvieraita. Heikki Kähkösen pitämä puhe kutkutti mukavasti nauruhermoja, samalla ottaen hienosti kantaa suomalaiseen alkoholipolitiikkaan. 

Ilkka Ruponen, Mika Jansson ja Seppo Siika-aho
Paikalla oli myös ulkomaalainen vierailija, Malt Whisky Yearbookin toimittaja Ingvar Ronde. Hän käsitteli puheessaan viskitrendejä. Osansa sai niin tax free -myyntiin suunnatut viskit, NAS-pullotteet, cocktailit ja maustetut viskit. Ei vain negatiivisesti, vaan myös ehkä hiukan rajoja rikkoen ja ravistellen. 

Todella harmi, että etukäteen ei ollut kerrottu Ronden paikalla olosta. Jonkin verran herätti myös ihmetystä yleisössä, kun yhdessä vaiheessa osa jäsenistä kaivoi oman kirjansa esille ja jonotti Rondelta omistuskirjoitusta. Uskon, että moni muukin olisi mielellään ottanut kirjan kotoaan mukaansa ja tehnyt samoin. Tässä pieni tyylivirhe muuten niin hyvään iltaan.

Illan ehdoton kohokohta, ainakin Siepon mielestä, oli uuden kunniajäsenen valinta. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että kunnianosoitus osui yhdelle seuran perustajajäsenistä, pitkäaikaiselle pääsihteerille Seppo Siika-aholle. Hänelle, jos kenelle, tuo osoitus jo kuuluikin.

Seuran kunniaksihan on myös pullotettu oma juhlapullote. Smoken blogista löytyy viskistä kuvaus, joka sattuu olemaan hyvin samanlainen kuin Siepon omat mietteet, niinpä ohjaan lukemaan jutun sieltä.

Kiitos omalta osaltani seuralle, paikalla olijoille ja Bryggerille. Mukava ilta samanhenkisten joukossa.

Onneksi olkoon Suomen Mallaswhiskyseura!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Takaisinveto

Lokakuussa (Siepon saaman tiedon mukaan) piti tulla Suomessa myyntiin Glengoyne 21 YO. Hieno viski, ja ennen kaikkea etukäteen saadun tiedon mukaan hinnan piti olla erittäin kohdallaan. Hinta tulisi olemaan erittäin hyvä verrattuna muihin Euroopan kauppoihin, ja jopa Itämeren (poraus)lauttojen hintaan. Kerrankin meitäkin hemmoteltaisiin.

Mutta ei, nyt saadun tiedon mukaan tuote on vedetty listalta. Ei tule myyntiin. Miksi? Oliko hinta liian edullinen? Joku, joka tuotteesta saa rahaa, huomasi, että rahaa tuleekin liian vähän. Alko? Maahantuoja? Kuka?

Jos tuote tulee uudelleen listoille, mutta hinta on vedetty yhtään liian ylös, niin Sieppo vapauttaa oman pullonsa myyntiin. Aion pitää oman 'pienen viskin ystävän' -protestin ja jättää sen ostamatta. Jos tarpeeksi moni tekisi saman, olisiko sillä vaikutusta, vai olemmeko me Suomen viskiharrastajat vedätettävissä hinnalla millä hyvänsä?

ps. Ymmärrän täysin, että viskit ovat bisnestä, ja isoa sellaista. Mutta kerran ilmoitettu hinta pitäisi pitää, eikä takaisin vedon pitäisi perustua ainakaan siihen, että aluksi hinta oli vedetty "muka liian alas".

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sukupolvien välinen kuilu

Miltä ajalta tulee paras viski? Onko se 50-luvulla tislattua? Vai 60-, 70-, 80-, 90-luvuilla? Vai onko paras viski tehty tällä vuosituhannella?

Tämä keskustelu nousee aika säännöllisesti esille, ja tuntuu että joka aikakaudelle löytyy puolustajansa. Osa unelmoi menneiden aikojen viskeistä, kuinka ne olivat nektaria verrattuna tämän päivän pullotuksiin. Toisaalta tänään tehdään viskejä, joita tuskin nähtiin järkevinä tuotteina 20-30 vuotta sitten. Kiista jatkuu, ja voittajaa tuskin tässä kinastelussa on.

Sieppo alkoi miettiä, mistä tuo voisi johtua? Voisiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen selitys, kuin erot viskisukupolvissa? Ainahan vanha sukupolvi on kritisoinut uudemman sukupolven radikaalisuutta, ja uusi vanhan vanhoillisuutta.

Jos hurahdit viskeihin 1980-luvulla, totta kai sen ajan viskit ovat sinulle NE viskit, joita sinä muistelet eniten kaiholla. Niiden makumaailma oli se, joka vei pauloihinsa. Mutta jos löysit viskit vasta 2000-luvulla, niin viskien makukirjo on nyt erilainen, mutta nyt NE ovat NE viskit, jotka sinut koukuttivat.

Omalla kohdallani aikoinaan koukuttivat Lagavulin, Macallan ja Laphroaig. Tänä päivänä muistelen kaiholla niitä päiviä, kun ekaa kertaa huomasin viskin monipuolisuuden. Olen onneksi päässyt maistamaan tuon ajan viskejä vasten tätä päivää, ja totta kai valitsin vanhat paremmiksi. Ne, minulle alkuperäiset, olivat ne, jotka veivät kielen mennessään. Mutta olisivatko ne aina parempia heille, jos nykypäivän vastaavat tuotteet olisivat koukuttaneet heidät tänään? En tiedä, mutta en yhtään yllättyisi, vaikka joku ottaisi tällöin mieluummin tämän päivän dramin kuin menneen.

Siepolla myös alkumetreillä tuli lähes täydellinen törmäys Bowmoren kanssa. Sen makumaailma ei toiminut ollenkaan, vaikka silloin moni harrastaja eksyi viskien maailmaan juuri ko. tislaamon tuotteiden innoittamana. Edelleen, tuon törmäyksen ja makumuistin takia, ostopäätös menee hyvin harvoin Bowmoren suuntaan. Ainakaan ilman ennakkomaistamista.

Toki laadullisiakin eroja on tapahtunut, eikä koko homma ole niin mustavalkoinen kuin edellä tuli pähkäiltyä. Mutta voisiko makumuisti olla silti iso tekijä? Se hetki, kun koukutus tapahtui?

Makumuisti on yllättävän vahva muisti. Kuten mm. Anthony Bourdain toteaa: "As a cook, tastes and smells are my memories". Vaikka en itse ole kokki, moni tuoksu ja maku vie helposti menneeseen.

Jos pidät tämän päivän viskistä enemmän kuin menneen ajan vastaavasta, se on oikein. Se on silloin se viski josta nautit. Mutta samalla anna muiden myös muistella menneitä, ja nautiskella hetkistä, kun saamme itsellemme sitä viskiä, joka vei mukanaan. Ehkä se on vain se sukupolvien välinen kuilu, jota ei ymmärretä kummallakaan puolella...

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lokin julkaisu

Viski on kuollut, kauan eläköön mielikuvat ja tarinat, sillä viski viskinä ei enää myy. Nyt vaaditaan myyvä tarina, jonka päähenkilö on viski, mutta monologina se ei enää toimi.

Ylitaseampuvaa? Provosoivaa? No, tuollainen ajatus Siepolla väkisin hiipi mieleen pari iltaa sitten, kun sain ilokseni osallistua Highland Parkin Lokin Suomen julkistustilaisuuteen.  Tilaisuudessa oli paikalla mustiin pukeutuneita druideja, mystistä musiikkia, Valhallan legendoja ja viikinkien jumalia. Tarinoita Orkneyn saarilta ja historian havinaa Highland Parkin ympäriltä.

Ei, en tarkoita että tuossa olisi lopulta mitään pahaa. Ainahan tuotetta kuin tuotetta on myyty mielikuvilla ja mainonnalla. Mutta silti aloin miettiä entistä enemmän mielikuvia, joilla nykyään viski myydään meille. Arbegilla on avaruusviskinsä, ja Highland Park perustaa nyt paljon viikinkien mytologiaan yms. Missä on itse viski? Tuo jalo juoma? Eikö viski viskinä ole enää brändi? Vai onko se ikinä edes ollutkaan?

Itse ilta oli todella mukava, ilolla ja häpeilemättä sen myönnän. Hymy huulilla sai olla useaan otteeseen, kun Martin Markvardsen kertoi tarinoita. Pääsimme vertaamaan Lokia ja sarjan aikaisempaa Thoria keskenään. Ja itse Loki? Siepon mielestä tuon yhden illan puraisun perusteella oikein mainio viski, ja erilainen Highland Park. Tekee mieli maistaa uudelleenkin. Mutta hintansa väärti (~150€)? Sen voi jokainen itse päättää maisteltuaan lasillisen jos toisenkin.

Iso kiitos Edrington Finlandille kutsusta ja Highland Parkille tuotteista. Ilta oli oikein mukava!