lauantai 7. helmikuuta 2015

Siepon UISGE 2015

Uisge 2015 on paketissa Siepon osalta, sillä osallistuminen oli omalla kohdalla mahdollista vain perjantaina. Tänäkin vuonna olin paikalla ilman kunnon kameraa, ja keskityin enemmän vain nauttimaan tapahtumasta. WhiskyBloken FB:stä ainakin löytyy hienoja kuvia.

Uisgen konsepti toimii edelleen hyvin ja kokoaa harrastajat mukavasti yhteen. Kokonaisuutena oikein mukava tapahtuma, josta iso kunnia kuuluu myös osallistujille mutta ensisijaisesti järjestäjille.

Perjantaina oli kolmelta yleisöryntäys, eikä sisäänpääsy vetänyt kovin hyvin. Narikka ja juomalippujen myynti aiheuttivat pitkän jonon. Kuulin, että tilannetta korjataan lauantaille, toivottavasti onnistuneesti. Illan mittaan sali täyttyi ehkä hiukan liikaakin, ja liikkumien oli välillä haastavaa. Tosin aina sai tilaa, jos eteenpäin piti päästä, mutta toisaalta ständeillä ei esittelijöillä ollut enää juurikaan aikaa jutusteluun. Ehkä Vanhan kapasiteetti alkaa olla aika rajoilla tapahtumalle. Illalla pois lähtiessäni jututin hetken järjestyksestä vastaavia, ja heidän mukaansa ilta oli mennyt siihen saakka oikein rauhallisesti. Toivottavasti sama tilanne jatkui loppuun asti, eikä lauantai tuo muutosta. 

Cafen Uisge-buffet oli maukas. Possun kylki oli todella hyvää, ja sopi minusta viskitilaisuuteen oikein mainiosti. Kiitokset Cafe Vanhan keittiölle ja keittiömestarille. Harmi vain, että kahvilan tila on aika pieni, ja oli aika työlästä löytää pöytätilaa ja päästä ottamaan ruokaa, kun jono kassalle meni samasta paikasta. Toisaalta samalla pääsi juttelemaan muiden harrastajien kanssa. Sieppo kiittää ruokaseurasta, oli mukava jutella kanssanne.

Kutsukaa minua kerettiläiseksi jos haluatte, mutta minusta suomalaisten viskitislaamojen tuotteet olivat tämän vuoden mielenkiintoisin ja kovin juttu. Totta kai sali oli täynnä hienoja viskejä ympäri maailmaa, mutta osa Teerenpelin, Valamon, Kyrön ja HDCO:n tuotteista olivat huikeita. Omanlaisiaan, ei matkittuja vaan suomalaisia. Upeita!

Itse osallistuin Ian Buxtonin vetämään tastingiin. Iania on miellyttävä kuunnella, sillä hän on rauhallinen ja huumorintajuinen herrasmies. Oli todella hienoa saada hänet UISGEen tänä vuonna, toivottavasti joku vuosi uudelleen. Ianin tastingissä pääsimme maistamaan Macallanin Vintage 1989 Exceptional Single Cask V:tä. Mahtava tuote, vanhan kunnon ajan Macallan, kun tuote vielä päätti, eivät markkinamiehet. 

Lisäksi Midletonin Vintage 1997 oli aivan upea viski, harmi kun ei taida saada mistään pulloa hommattua. Kiitokset silti IWY:lle! 

Ja sinä, joka yritit parhaasi tehdä UISGEn pilaamiseksi ilmiannoilla ja tutkintopyynnöillä. Olit todella suosittu puheenaihe, tosin et kovin positiivisessa mielessä. Eräs asia, joka ihmetyttää, on myös se, että kaikki maahantuojat eivät ole Uisgessa paikalla. Tilaisuudessa, jossa tuotteet kohtaisivat harrastajat. Sääli.

Kiitos UISGE #5, maahantuojat ja edustajat, tislaamot, sekä kaikki, joiden kanssa sain vaihtaa ajatuksia. Kiitos myös infosivuista saamastani palautteesta. Toivottavasti näemme jälleen ensi vuonna.







tiistai 3. helmikuuta 2015

Pelkuri vai ei?

Ymmärtääkseni syksyllä tehtiin ilmianto (nimettömästi) Olut & Viski Exposta, jonka seurauksena erinäisten vaiheiden jälkeen tulimme oppineeksi #viskigaten. Nyt UISGE-festivaalin tiimoilta on tehty jälleen ilmianto, jonka seurauksena tapahtuman ohjattuja tilaisuuksia ei voi ostaa etukäteen netistä, vain paikanpäältä.

En tiedä, onko molempien ilmiantojen takana sama henkilö, vai onko kyseessä useampi henkilö. Pari asiaa kiinnittää kuitenkin oman huomioni.

Uisgen tapauksessa ilmianto tuli hyvin nopeasti sivujen aukeamisen jälkeen. Tämä kertoo selkeästi, että ilmiantaja seuraa viskiskeneä läheltä syystä tai toisesta. Satunnainen sivustaseuraaja tuskin edes tiesi sivustosta, josta tastingit pystyi ostamaan. Olut Expon yhteydessä en osaa sanoa, kuinka pian (ajallisesti) tuo tapahtui, joten en ota kantaa. Mutta Olut Expon aikaan ei ollut vielä välttämättä suuren yleisön tiedossa, ettei viski-sanaa saisi käyttää, joten tämä herättää minussa hiukan ihmetystä.

Toinen ajatus mikä minulla herää on se, että ilmiantajan täytyy tuntea tähän liittyvää lakia ainakin hitusen. Sen verran hyvin osasi hän tuon ilmiannon tehdä noin kohdistetusti. Tämä koskee minusta hyvin molempia ilmiantoja.

Koska oletan ilmiantajan seuraavan viskiskeneä, saatat vaikka lukea tämän kirjoituksen. Jos sinulla on rohkeutta tehdä nimetön ilmianto, on sinulla rohkeutta kertoa meille nimettömänä miksi sen teit. Voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla (hei, luo tili vaikka väärällä nimellä ja laita postia), tai voit anonyymisti kommentoida tätä postia. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, ja ymmärtämään, miksi koit noiden tapahtumien loukkaavan sinua niin paljon.

Hauskintahan noissa ilmiannoissa on se, että jos tarkoitus oli "pilata"  tapahtumaa, sai kumpikin tapahtuma todella paljon ilmaista palstatilaa ja mainosta mediassa. Noiden seurauksena todennäköisesti viskistä on puhuttu enemmän kuin koskaan. Uisgen tapauksessa hankaloitit vain tapahtumaan osallistuvien kuluttajien tilannetta, et mitään muuta. Vai oliko se tarkoitus, kiusata tavan kuluttajaa?

Ja niin kauan kun ei ole faktoja, eipä laitella mitään huhuja liikenteeseen ilmiantajista. Niitäkin on kuulunut. Jos et voi todistaa mitään, pidä suusi kiinni. Ja jos voit todistaa, tuo se selkeästi esille. Turhan huhun levittäminen on lähinnä säälittävää.

Ilmiantaja/ilmiantajat. Onko munaa/rohkeutta kertoa vai oletko pikkusieluinen, katkera hyypiö?

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pitkän valkoisen pilven viskiä

Kyltti Dunedinissa
Jos olet lukenut Siepon blogia hitusen kauemmin, tai erehtynyt selaamaan aikaisempia tekstejä, saatat tietää Siepon läheisen suhteen Uuteen-Seelantiin. Ja jos et ole tietoinen, tuskin olet menettänyt mitään tähdellistä. Niin tai näin, Siepon lasiin eksyi pitkästä aikaa muutama down under -viski.

The New Zealand Whisky Company julkaisi viime vuonna ensimmäisen 25 yo Single Malt -viskin Euroopan ja Japanin ulkopuolella. Kun tämä versio tuli myytiin, niin pitihän Siepon hommata kaappiin yksi kappale. Samalla tuli hommattua muutama muukin viski Uuden-Seelannin eteläiseltä saarelta, tosin samalta tislaamolta edelleen.

Vähän taustaa alkuun. Uudessa-Seelannissa toimi aikoinaan Willowbank-tislaamo (tunnettiin myös nimellä Wilson Distilleries). Tislaamon tunnetuin tuote oli Lammerlaw-viski. Lisäksi Wilsons ja 45 South- viskien nimi herättävät joissakin harrastajissa hyrinää. Valitettavasti 1997 Seagrams, silloinen omistaja, päätti laittaa tislaamolle pisteen ja sulki sen. Ymmärtääkseni tislauspannut myytiin rommin tekemistä varten Fijille. Tislaamon ginin valmistuksessa käytetty pannu on löydetty Uudesta-Seelannista, mutta uudelleen Willowbank ei enää herää henkiin samanlaisena.

Oamarussa kypsymässä olleet viskit (~600 tynnyriä) osti ensiksi Warren Preston. Tuotetta pullotettiin ja myytiin muutaman vuoden ajan Milford-nimellä (n. 150 tynnyriä). Sieppo maistoi useammankin version 2007-2008, mutta mikään noista ei täysin vakuuttanut. Eivät ne huonoja olleet, mutta eivät jostain syystä lähelläkään Lammerlaw 10 yo tai 12 yo Peated -versioita. Yritys meni kuitenkin konkurssiin, ja vuonna 2010 Greg Ramsayn johtama sijoittajaporukka osti varastot ja yrityksen nimeksi tuli New Zealand Whisky Company (NZWC). Ja jollain ihmeellisellä tavalla pullotusten laatu nousi.

Ensimmäiset kokemukset Siepolla uuden omistajan viskeihin olivat Touch Pause Engage (24yo) ja DoubleWood 12 yo (tasting). Nyt sitten laseihin eksyi seuraavat tuotokset.

DoubleWood tuplana
Oamaruvian 12 yo DoubleWood 40%

Tuoksu on kuin hedelmäsalaatti, ja varsinkin banaani nouse selkeimmin esille. Makea yleiskuva. Vain hitunen blendimäisyyttä, mikä on hyvä juttu. Hieno tuoksu.

Maku on makeahko mutta kuivuu. Hitunen pippurisuutta ja viinin aromeja. Aika helppo ja yksinkertainen, mutta voittaa monet bulkkiblendit mennen tullen.

DoubleWood 15 yo 40%

Tämä viski on ensin ollut bourbon-barreleissa, ja lopulta yli 10 vuotta ranskalaisessa tammessa, jossa on alunperin kypsytetty uusiseelantilaista punaviiniä (Pinot ja Cabernet Sauvignon).

Todella bourbonmainen tuoksu alussa. Kuiva, lyijykynää ja punaviinin mausteisuus tulee nyt esille. Taittuu sitten konjakkimaiseen mielikuvaan. Vispipuuroa? Karvasta marjaa (hapan kirsikka).
Eteläsaari

Maku alkaa makeahkona mutta kuivuu voimakkaasti. Viinin karvaus tulee selkeästi esille. Aika paljon puuta. Erikoinen. Todella erilainen verrattuna edelliseen, ehkä punaviinin vaikutus alkaa olla jo rajoilla. Ei kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävä. Haastaa nuuhkimaan ja maistelemaan hiukan eri lailla. Blendiksi en sokkona arvaisi.

Southisland Single Malt 21yo 40%

Tuoksu pettää osittain. Ananasta, selkeästi poltettua puuta ja jotain likaista. Hapanta kirsikkaa. Aika mieto silti.

Poltetun puun aromit jatkuvat täällä. Hunajaa. Tuhkaa. Puuta, leipätaikinaa.

Jotenkin ei sytytä täysin. Hiukan epätasainen, ja tuoksu ei toimi omassa nenässä.Varsinkin tuhkan aromi häiritsee minua muuten niin puhtaassa ja hennossa viskissä.

Cyril's Singlewood batch 02 20yo 43%

Viski on nimetty Cyril Yatesin mukaan, joka työskenteli Willowbankin tislaamolla yli 20 vuotta.
Makea tuoksu, jossa vaniljaa, banaania, hitunen kellaria, herukan lehdistä uutettua teetä ja hunajaa. Erittäin miellyttävä tuoksu, jonka parissa voi viettää aikaa.

Maussa jatkuu sama linja. Pehmeä ja lämmittävä. Mukana mausteinen potku, vaniljajäätelöä, hiukan puuta ja "trooppisia mielikuvia". Lämmittävä ja nautinnollinen.

[saivartelua]
Hiukan jään kaipaamaan tuhtiutta ja täyteläisyyttä, jotka voisivat nostaa tämän loistavaksi. Nyt jäädään erinomaiseksi. 
[/saivartelua]

Hieno viski. Kaikin puolin. Herkullinen. Tätä voisi hommata lisää.

NZWC 25yo 46%

Lippulaivaviski. Ensimmäinen 25 yo Single Malt -viski, joka on julkaistu Euroopan tai Japanin ulkopuolella.

Tuoksussa banaania, päärynää, sitrusta, maltaita, yrttejä ja puun "kiva potku". Aika monipuolinen.

Maku on aluksi makeahko. Hunajaa, banaania, toffeeta, sitrusta (appelsiini?) ja kitkerää suklaata. Paljon väkevämpi kuin 46% antaisi odottaa. Hieno viski, mutta Cyril's voittaa tämän. Ilman muuta kannattaa maistaa, jos tulee mahdollisuus.

Tiki ja 25yo
Mitä jäi mieleen? Cyril's ja 25 yo ovat hienoja viskejä, ja ilman muuta maistamisen arvoisia jos tulee mahdollisuus. Samoin DoubleWood, joka on omalla tavallaan erilainen. Muutenkin kannattaa pitää kiirettä, sillä arvioiden mukaan varastot loppuvat 2016, jonka jälkeen Willowbankin tuotokset on kaikki pullotettu. Sääli, tislaamon tuotteille olisi kyllä ollut paikkansa viskihyllyssä jatkossakin.

torstai 6. marraskuuta 2014

Stadin tislettä

Kai Kilpinen ja Carl
Otetaan kolme kaverusta, hitunen juhannustaikaa, kypsytellään noin kuuden vuoden ajan, niin lopputulos on tislaamo Helsingissä.

Sieppo, WhiskyBloke, Eläväpullo ja mushiMalt päättivät tehdä pienen bloggaajien syysretken Teurastamolla sijaitsevan The Helsinki Distilling Companyn luokse ja tutustua tislaamon toimintaan. Tislaamon puolelta meitä oli aluksi vastassa toimitusjohtaja Séamus Holohan, mutta illan oppaana meillä toimi Kai Kilpinen. Kolmas perustajista on Mikko Mykkänen.

Kai kertoi aluksi hiukan tislaamon historiasta. Kun edellä mainittu pahin juhannustaika oli hälvennyt, niin lopulta, noin 3 vuotta sitten, tislaamon perustamista alettiin suunnitella toden teolla. Aluksi tislaamon kotipaikaksi mietittiin Billnäsin ruukkia, Fiskarsia yms. viskitislaamon "imagoon" sopivaa paikkaa. Mutta pian oli selvää, että kun osa perustajista on ja pysyy kaupungissa, eikä autoilu joka päivä kauemmas houkuttanut, olisi tilat löydettävä lähempää. Lopulta tilat löytyivät Teurastamolta, sen vanhasta lämpökeskuksesta. Tosin lämpökeskuksena toimimisen jälkeen samoissa tiloissa oli jo ehtinyt toimia lihapullatehdasta, viinikellaria ja autopesulakin. Luonnollinen jatke noille on tietenkin tislaamo.

Tislausvälineistö
Ensimmäiset tislaukset tehtiin elokuussa 2014, eli matka on vasta oikeastaan alkanut. Tällä hetkellä tuotteita on varsinaisesti kolme; viski, gin ja Apple Jack. Viskin on tarkoitus tulla päätuotteeksi ajan kuluessa, ja sen on tarkoitus olla ruisviskiä (mallastettua ruista). Tosin mukana tulee olemaan jonkin verran myös mallastettua ohraa (20-30%). Maissiakin on mietitty, mutta kotimaisen maissin saaminen voi olla hiukan kiven alla. Niin, kaikki raaka-aineet ovat kotimaisia (muutamia ginin mausteita lukuun ottamatta). Kokeilumielessä on tehty tislaus myös 100-prosenttisesta rukiista, mutta se tuskin tulee varsinaiseen tuotantoon.

Tislaus on pannutislauksen ja kolonnitislauksen yhdistelmä. Ensin tehdään pannutislaus, jonka jälkeen neste johdetaan kolonnitislaukseen. Kokeilujen pohjalta tislaamo ei huomannut eroa kahdesti pannulla tislatun tai tällä tavalla tehdyn välillä. Tämä peräkkäinen tapa mahdollistaa nopeamman tislauksen (~2h), jolloin päivän aikana ehtii tehdä 3, jopa 4, ajoa.

Apple Jack ja Quercus robur
Yhden tislauksen jäljiltä saadaan alle 30 litraa sydäntä. Sydän on noin 80-85%:sta, ja se laimennetaan ennen tynnyriin menoa (~63%).

Tällä hetkellä tislaamo käyttää vain uusia, ranskalaisia tammitynnyreitä (Quercus robur), jotka on paahdettu keskivahvasti (medium toasted). Jatkossa on tarkoitus hankkia myös isompia sekä käytettyjä tynnyreitä. Kypsytystila sijaitsee jossain lähialueella.

Koska viski vaatii kypsytyksen, tehdään siis tällä hetkellä muitakin tuotteita. Ginin mausteina käytetään mm. katajanmarjaa, puolukkaa, väinönputkea, bergamonia, fenkolia, korianteria, iiriksen juurta ja ruusunlehtiä. Apple Jack on puolestaan kotimaisista omenoista tehtyä tislettä ("calvados-tyylinen"), joka saa kypsyä tammitynnyrissä n. 4 kk. Jos kotipuutarhassa on liikaa omenoita (500kg), vie ne ihmeessä tislaamolle. Muutama kuukausi ja n. 3000€, niin saat omenoista tehdyn juoman kotiisi (veroineen kaikkineen ja Alkon kautta ostettuna).

Jos tislaamon tuotteita haluaa maistaa, niin Apple Jackia löytyy (tai ainakin löytyi) Gallows Birdista. [EDIT 18.11.2014: Ei löydy enää]. Gin puolestaan tulee näillä näkymin Alkon valikoimaan ennen joulua. Tislaamo voi järjestää myös tasting-tilaisuuksia yhteistyönä Teurastamolla sijaisevien ravintoloiden kanssa, ja jatkossa omissa tiloissa, sillä tislaamon on tarkoitus avata ensi vuonna oma baari yläkertaan. Tila on tällä hetkellä vielä aika keskeneräinen, mutta minusta suunnitelmat tilasta olivat mielenkiintoiset. Tislaamolla on myös yhteistyökuvioita tiedossa mm. Antto Melasniemen ja A21-ravintolan kanssa.

Tulevan baarin tiloja
Kaiken kaikkiaan minulle jäi tunne, että tästäkin tislaamosta kuulemme vielä jatkossa. Hienoa, miten uusia tislaamoja on syntynyt, ja miten jokainen tekee hiukan omalla tavallaan erilaisia viskejä.

Kiitos tislaamolle, että pääsimme muutaman bloggajan kanssa kurkistamaan tislaamonne tiloihin, juttelemaan mukavia sekä kuulemaan paljon toiminnastanne ja tulevaisuuden suunnitelmistanne!

Mutta miltä nuo tuotteet sitten oikein maistuvat? Tässä hitunen omia ja muiden bloggaajien tuntemuksia.

"Viskitisle batch #1" (new make, 20% ohraa, 80% ruista, 63.5%)

Tämä on se, jonka tyylinen viskitisle tulee "päätuotteeksi".

Todella rukiinen ja hedelmäinen tuoksu. Makea. Mallastettu ohra pehmentää rukiin raakuutta. Maussa ruis todella hyvin esillä, ja rukiin pippurisuus lyö lopussa hyvin leukaperiin. Makea, mutta hyvällä tavalla. Veden kanssa ruis tulee vielä enemmän esille. Maukas kaikin puolin, ei mikään tylsä. Maistuva jo nyt, katsotaan mitä kypsytys saa aikaiseksi. Kaikki paikallaolijat taisivat pitää tästä "viskin esiasteesta" eniten.

"100% ruistisle" (ensimmäinen kokeilu, 60.7%)

Paljon samaa kuin edellä, mutta tuoksua hallitsee maaseudun  ja navetan tyylinen mielikuva (ei välttämättä pahalla tavalla). Raaempi kuin edellinen. Makea alku, mutta kuivuu selkeästi enemmän ja pippurisuus iskee vielä kovemmin leukaperiin. Ohra selkeästi pehmentää rukiin makua, ja ainakin itse pidin edellisestä enemmän. Tisleen oltua lasissa hetken rauhassa, tuoksu pehmeni ja viljamaisuus tuli paremmin esille.

"Single malt" (new make, 60 %)

Puhtaan viinamaisempi ja erilaisempi viljan tuoksu (mallas). Hyvin "vodkamainen". Makea tuoksu. Lopussa karvas vivahde, joka ainakin itseäni häiritsi. Muutamalla ainakin tuoksu tökki hiukan, maun ollessa huomattavasti miellyttävämpi. Omalla kohdalla ei oikein säväyttänyt.

Gin Batch #1. (47%)

Uskomaton tuoksu! WhiskyBloke totesi, että tämä on kuin Gin & Tonic, vaikka ei ole vielä lisätty tonic-vettä. Ja totta. Upea katajanmarja ja sitruuna. Tässä on mukana käytetty sitruunankuorta. Greippimäinen kitkeryys. Maussa tulee puolukka esille (karvas) ja ihan lopussa ruusun terälehdet. Huh huh, mikä tuoksujen ja makujen kirjo. Kun lisäsi hitusen (kuivaa) tonic-vettä, tuli upea juoma. Huomasimme, että se maistui jopa hyvin suolaiselle (hyvällä tavalla), jota ei kyllä kukaan ollut ennen huomannut Gin & Tonicin yhteydessä. Kun myöhemmin haistelin tyhjää lasia, tuoksussa oli todella voimakas mustan teen aromi. Hauska! Pitääkö paatuneen viskin ystävän nyt pitää ginistäkin? No ei, mushiMalt ei taida olla vieläkään ginin ystävä.

Apple Jack (kokeiluversio, 57.7%, 6kk kypsytetty)

Tislattu alunperin Tuorlan pannuilla ja viettänyt n. 6 kk tammessa.

Hyvin vaniljainen, osan mielestä jo liikaakin puuta. Tuoksu niin voimakas, että alkoholi ei pääse pistämään läpi. Vihreää omenaa. Makea. Paahdettua sokeria, fariinisokeria. Todella maukas, tuhti, lämmittävä. Hieno runko! Tarte Tatinin rinnalle, tai jopa ihan vain maisteluun. Voisi toimia myös possun marinoimisessa tai vaikkapa glaze-kastikkeessa kyljyksille. Omalla kohdalla todella positiivinen ylläri ja toimi hyvin, mutta kaikille ei kolahtanut (yllätys yllätys, makuasia).

Apple Jack (40%, 4kk kypsytetty)

Selkeästi vähemmän puuta. Aika mieto. Runko ehkä hitusen liian hento, vaatisi minusta jonkin verran enemmän potkua/ryhtiä. Mutta maukas kaikin puolin, ilman muuta maistamisen arvoinen.

Bloggareiden pannumeitsie

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Maistissa Gorgonzolaa ja ...

Sieppo päätti kaivaa omasta pöntöstä pari viskiä juustojen seuraksi. Erityisesti innosti olla maistissa gorgonzolan kanssa.

Perinteisesti tuhdin sinihomejuuston seuraksi kannattaa kaivaa Islayn viskejä, ja varsinkin Lagavulinin 16 yo on klassinen vaihtoehto Roquefortin vierelle. Mutta nyt päätin kokeilla Laphroaigia ja Springbankiä.

Laphroaig (The Ultimate, 56.9%, 2000, 10 yo, CS) toimi juuston kanssa aika tutulla kaavalla. Tosin vahvuuden takia kannattaa ottaa hyvin pieni tilkka.  Maku oli hedelmäinen, juuston home tulee todella paljon selkeämmin esille (hyvällä tavalla). Viski itse asiassa häviää taustalle, mutta toimii silti mukavasti mukana. Ihan maistuva kokonaisuus.

Koskaan aiemmin en ole saanut sinihomejuuston kanssa toimimaan mitään viinikypsytettyä (tai -lopetettua) viskiä kovinkaan hyvin. Mutta nyt oltiin maistissa upeasti Springbankin Port Woodin (14 yo, 52.8%) kanssa. Suussa leikki aluksi lakritsin voimakas maku, sitten suola joka muuttui makeaksi. Molemmat, viski ja juusto, maistuivat silti selkeästi koko ajan. Itse pidin paljon, ja noiden kanssa voisi olla maistissa pidempäänkin.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Bourbonin puhtoinen Macallan

Harrastuksen pieniä ilohetkiä on saada lasiin viskiä, jonka tapaista tislaamon valikoimasta ei ole ennen omalla kohdalla tullut maistettua. On siis aika myös rikkoa omia käytäntöjä, ja kirjoittaa nuotteja blogin puolelle.

Tällä kertaa tuon kokemuksen tarjosi Macallan, jonka sherryisiä versioita on toki tullut maisteltua. Macallan tunnettiin ennen erityisesti sherryisistä viskeistä, mutta tänä päivänä valikoimassa on myös mm. Fine Oak -sarja, jonka pullotteet ovat ovat sekoitteita sherry- ja bourbon-tynnyreissä kypsytetyistä viskeistä. Tietääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä) tislaamo ei ole kuitenkaan koskaan julkaissut pelkästään bourbon-kypsytettyä pullotetta.Yksityiseltä puolelta tällaisia löytyy muutamia, joista Adelphin pullottama Macallan 12 yo (tislattu 1985, cask 2352) nyt eksyi lasiini ihmeteltäväksi.

Ei muuta kuin klyyvari kohti uusia elämyksiä, ja ihmettelemään mitä tämä 54.9%:n vahvuinen first-fill bourbon hogsheadissa kypsynyt Macallan oikein tarjoaa.

Tuoksu on makeahko. Valkosuklaata, valkoherukan lehdistä tehtyä teetä, hunajaa, voin tyylistä mielikuvaa. Raikas, eikä alkoholi edes tule pahasti läpi. Veden kanssa tuoksu raikastuu edelleen ja mieleen tulee kasvihuoneen monipuolinen, raikas fiilis (ilman mitään yksittäistä kasvia), mutta ikävästi samalla alkoholin pistävyys voimistuu.

Maku pamauttaa mukavasti leukapieliin. Alkaa makeana, kuivuu, ja lopulta taas palautuu makean suuntaan jättäen suuhun makean ja vahamaisen kalvon. Jälleen valkosuklaata, voin sijaan enemmänkin vaniljajäätelöä, hunajaa ja jopa pippurisuutta. Ihan lopussa valkosulkaa taittuu karvaan suklaan suuntaan. Pitkään kestävä loppumaku. Veden kanssa alkoholi tulee maussa enemmän esille, ja viski toimiikin paremmin ilman vettä hyvin pieninä annoksina. Tätä voisi, tai siis pitää, nautiskella pitkään ja hartaudella. Kiireettä.

Olisinko ikinä arvannut Macallaniksi? En. En todellakaan. Lähinnä mieleeni tuli joku lowlandin tyyppinen viski. Harmi, että ei ollut mitään saman ajankohdan Macallania rinnalle, jolla olisi voinut verrata makumaailmaa, tai tislaamon ominaispiirteitä (distillery character).

Itse pidin 90-luvun lopulla todella paljon Macallanin sherryisistä viskeistä, joten todella hauskaa päästä maistamaan pelkästään bourbonissa kypsytettyä. Ja olihan se erilainen, sekä oikein kelpo viski. Macallan toimii (tai toimi) näköjään hyvin myös bourbon-kypsytettynä, ainakin tämän pullon perusteella. Harmi, että naittaminen sherryn kanssa Fine Oak -sarjassa ei ainakaan omalla kohdallani ole oikein innostanut.

ps. Muita bourbonissa kypsytettyjä Macallaneita ovat mm. Golden Cask from 1997 (caskCM163), Norse Cask Macallan 17, Macallan 1985/2006 ja 1979/2004 (Scott's Selection). Varmasti muitakin löytyy, nuo sain kaivettua esille ystävällisellä avustuksella netin syövereistä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Mackmyran erikoinen kymppisuora


Illan tähdet
Lauantaina 13.9. SMWS järjesti Mackmyra-tastingin. Tosin tällä kertaa kattaus oli hiukan erikoisempi, ja esittelijäkin oli seuran ulkopuolelta. Kattauksena oli tislaamon 2008-2013 julkaisema Special-sarja, joka sisältää kaikkiaan 10 pullotetta. Vaikka sarja on jo siis lopetettu, on se tavallaan saanut jatkoakin. Palataan jatkoille lopuksi.

Esittelijäksi tilaisuuteen olimme saaneet Karl Thögersenin Mackmyralta. Karl voi olla osalle tuttu jo UISGEsta, ja itse asiassa edellisessä UISGEssa jo kyselin, olisiko hän halukas tulemaan meille nämä viskit esittelemään ja kertomaan lisää Mackmyran tislaamosta. Puolisen vuotta meni, että saimme sitten sovitettua kaikkien kalenterit kohdilleen ja homman kasaan.

Karlin mukaan tällainen koko Special-sarjan kattava tasting on aika harvinainen, ja hän tiesikin itse vain yhden aiemmin pidetyn vastaavan tilaisuuden.

Karl Thögersen
Karl veti todella hienon ja mielenkiintoisen tastingin. Aivan aluksi näytti pahalta, että joutuisimme kärsimään kalvosulkeisista ja samalla nenämme alla olisi 10 viskiä. Huojennus oli suuri, kun jo muutaman kalvon jälkeen pääsimme ensimmäisen viskin kimppuun. Karl kävi läpi Mackmyran historiaa, tuotantotapoja, reseptejä ja tislaamoa aina muutaman kalvon verran, ja sitten maisteltiin seuraava viski. Todella hyvä toteutus, eikä ilta jakautunut vain teoria- ja maisteluosiin. Itse olen ollut  muutamassa tastingissä mukana, ja kokonaisuutena tämä oli yksi parhaimmista. Hyvä muistutus taas siitä, että tasting voi olla paljon muutakin kuin vain maistettavat viskit!

Mackmyra käyttää vain kotimaisia raaka-aineita; vettä, ohraa, tammea, turvetta. Ruotsalaisesta tammesta tehdään tynnyrit, ja yhden tynnyrin teko, jos kuulin oikein, kestää 2 vuotta. Ruotsalainen turve puolestaan on heidän mukaansa skotlantilaiseen verrattuna kevyempää ja raikkaampaa. Ainoat asiat, jotka tuodaan ulkomailta, ovat bourbon- (Jack Daniels) ja sherrytynnyrit. Sherrytynnyritkin ovat itse asiassa neitseellisiä (new spanish oak), ja tislaamo täyttää ne itse sherryllä. Marjaviinitynnyrit tulevat Grythyttan Vin -marjaviinitilalta.

Mackmyra tekee viskiä kahdella reseptillä: Elegant ja Smoke. Elegant on lempeä, mieto viski, jossa on kukkaisia ja hedelmäisiä aromeja. Smoke, kuten nimikin kertoo, on savuisempi versio. Smoken kuivatuksessa käytetään ruotsalaista turvetta, joka on maustettu katajan oksilla. Tämä luo viskille oman, tunnistettavankin aromin. Kypsytys tapahtuu sitten bourbon-, sherry- tai swedish oak -tynnyreissä. Kypsytyspaikkoja ovat Bodåsin luola (Gävlen lähellä),  Fjäderholmarnan saari Ruotsin saaristossa lähellä Tukholmaa, Häckebergan kartano Skånessa ja Smögen länsirannikolla.

Mutta sitten itse viskeihin...


Itse en enää tastingeissä kirjaa viskeistä sen tarkempia nuotteja, sillä loppupään viskit aina kärsivät (hyvässä tai pahassa) alkupään maisteluista. Kunnon nuotit tulee kirjattua oikeastaan vain, kun saa rauhassa keskittyä yhteen tai kahteen viskiin kerrallaan. Näin tein tälläkin kertaa, ja kirjailin vain päällimmäisiä makuja ja tuntoja, mitä mieleen nousi viskiä haistellessa ja maistellessa.

Viskeissä ei ole ikämerkintää, mutta 1-4 ovat  5½ - 6 yo, 5-7 ovat noin 6½ yo ja 8-10 noin 7½ yo. Viskejä ei ole myöskään kylmäsuodatettu.


1: Eminent Sherry. 51.6%

Elegant-resepti. Tämä on sekoite bourbon-kypsytetyistä viskeistä ja voimakkaasti sherry (oloroso) -lopetetuista. Bourbon on kokonaisuuden pohja, johon on sekoitettu mukaan sherry-lopetettua viskiä. Tämä oli ensimmäinen viski, jossa tislaamo kokeili sherrytynnyreitä.

Sherry on aika piilossa, mutta hentona sen sieltä erottaa. Mausteisuutta, toffeeta, vaniljaa. Maussa hedelmää (päärynä?), makeutta ja ihan lopussa häivähdys savua. Miellyttävä kokonaisuus.

2: The Anniversary Edition / Jubileumsutgåvan. 50.6%

Eleganttia ja Smokea. Perustana swedish oak, mutta lopeteltu vielä uudessa Amerikan tammessa ja bourbonissa.

Mieto tuoksu, jopa koivu tulee mieleen. Ei kovinkaan makea, kovan oloinen. Juureksia ja kitkeryyttä. Omalla kohdalla ei toiminut heti, mutta vesi auttoi jonkin verran.

3: Small casks, big flavour. 48.2%

Pohja on pienissä 30 litran bourbonissa kypsytetty Elegant. Lopuksi mukaan 30 litran tynnyreissä kypsytettyä Eleganttia ja Smokea.

Hitunen savua, marjoja, mallasta ja puuta. Hiukan tylsä loppu, jossa Mackmyran tyypillinen kataja/havupuun maku. Vähän olematon, ei nimensä mukainen (big flavour). Ei napannut kovin paljoa omalla kohdalla.

4: Double Dip Bourbon. 53%

Nimi tulee Seinfeld-sarjasta. Osa voi muistaa keskustelun sipsin tupla-dippauksesta. Nyt viski on kypsytelty kaksi kertaa erilaisissa bourbon-tynskissä. Ensin isommissa 200 l kokoisissa ja lopuksi 100 l ja 30 l tynnyreissä.

Todella maukas. Vaniljakastiketta, valkosuklaata, herukan lehtiä, jäätelöä. Miellyttävän makea. Illan suosikki, yksi omistakin suosikeistani.

5: Happy Hunting / Jaktlycka. 47.2%

Happy Hunting
Eleganttia on ensin kypsytelty eri tynnyreissä ja lopulta lopeteltu puolukkaviiniä sisältäneessä tynnyrissä. Mukana hitunen mustikkaviinin tynnyriä. Tislaamon ensimmäinen kokeilu "erilaisilla" tynnyreillä (marjaviinit).

Puolukka tulee itsellä selkeästi esille, mustikkaa en löydä. "Metsäinen tuoksu", joku kommentoi ja totta, sen tuntemuksen voi saada. Lopussa puolukka taas esillä, varsinkin puolukan kuoren/siementen karvaus. Ihan kiva viski, mutta olisi ehkä voinut olla rohkeampikin.

6: Summer meadow / Sommaräng. 46.8%

Pohjana bourbonissa kypsytelty Elegant, mutta laitettu mukaan hitunen myös sherryssä ja swedish oakissa kypsytettyä.

Omenaa, päärynää. Vaniljaa. Hunajaa. Aika kevyt. Maussa jäätelöä, vihreää omenaa. Toimii oikein hyvin. Kevyt ja aika raikas viski. Kokonaisuutena tasapainoinen.

7: Hope / Framtidstro. 45.8%

Eleganttia ja Smokea eri tynnyreissä ja lopulta lopeteltu lakkaviinitynnyreissä. Tämä taitaa olla ainoa Special-sarjan tuote, jota saa Alkosta.

Lakka on mukana hienosti. Omenaa. Hento savu mukana. Kiva viski, jossa Mackmyran selkeitä ominaispiirteitä ja lakan (huom! sen marjan, ei "maalin") makua. Kiva viski.

8: Handpicked / Handplockat. 46.0%

Mackmyran Master Blender Angela D'Orazio on itse käsin valinnut tähän tulevat tynnyrit eri varastoista. Lopuksi viski on lopeteltu sauternes -tynnyreissä.

Selkeä homeen tuoksu tulee läpi, joka vihjaa juuri sauternes-lopetukseen. Ei epämiellyttävä, vaan tuttu tuoksu muistakin sauternes-lopetuksista. Hiukan makea, aika lyhyt ja lopulta vähän mitäänsanomaton. Jälleen tuntuu, että olisi voinut olla rohkeampi. Homeen (jalo-) aromit pelastavat jonkin verran.

9: Vildhallon. 46.1%

Vadelmaviinitynnyreissä lopeteltu Elegant.

Tuoksussa tulee heti mieleen punaiset marjat ja pihka/kataja. Erityisesti tuoksu ja maku tuo mieleen vadelman siementen hienoisen kitkeryyden, mutta vadelman maku on myös muuten läsnä. Loppu kääntyy aika katkeraksi (siemenet), mikä ei oikein toimi ainakaan minulla. Hieno tuoksu, heikompi loppumaku. Itse havaitsin viskissä myös häivähdyksen punaista väriä.

10: Kaffegök. 46.1%

Pohjautuu Elegant-reseptiin. Uutta tislettä on aluksi maustettu kahvipavuilla. Sitten tämä tisle on laitettu tynnyriin, jotta tynnyri maustuu. Lopuksi lopullinen viski on lopetettu tässä "kahviviski"-tynnyrissä n. 2 vk.

Huh. Yksi erikoisimmista viskeistä mitä ikinä tullut vastaan. Kahvi tulee heti esille. Mieleen nousee maitokahvi, sekä suklaiset kahvipavut, joita voi ostaa naposteltaviksi. Aika kuiva, ehkä katkerakin loppu. Pahaa tämä ei ole, mutta erikoinen lopetus todellakin. Maistamisen arvoinen, mutta ei takuulla kaikkien mieleen. 

----

Olipa mielenkiintoinen kattaus ja rohkeita lopetteluja. Näistä voi toki olla monta mieltä, mutta itse pidän Mackmyran ennakkoluulottomuudesta ja ennen kaikkea rohkeudesta lähteä kokeilemaan. Marjaviinilopetukset ovat jotenkin täysin odotettuja pohjoisen tislaamolle, mutta kahvin kanssa leikkiminen oli aika temppu. Tosin jos tuntee käsitteen kaffegök (kahvikäki), niin oikein leikkisä veto lopetukseksi (Wikipedia: ruotsiksi, englanniksi).

Yksikään viski ei ollut kokonaisuutena epämiellyttävä, vaan kaikkia maistoi oikein mielellään. Toisaalta kovinkaan monta pulloa ei tekisi mieli ostaa kaappiin. Parhaimmin omaan mieleen jäivät ja toimivat makunystyröillä Double Dip, Summer Meadow, Eminent Sherry ja Hope.

Itse pidän tislaamon usein tunnistettavasta mausta (distillery character); pihkamainen tuoksu ja maku, joka varmaan tulee osittain käytetyistä katajanoksista ja ruotsalaisesta tammesta, mutta voisin kuvitella myös pohjoisen alueen turpeella olevan vaikutusta. Joku voi tietysti kavahtaa makuprofiilia, sillä se on aika kaukana skottien mallasviskeistä. Mutta toisaalta, miksi vain kopioida jo olemassa olevaa, kun massasta voi erottua omanlaisella tavalla.

Ainiin, ne jatkot (eikä nyt puhuta jatkoista Angleterressä, tosin kiitos seurasta ja keskusteluista). Mackmyra on Special-sarjan jälkeen jatkanut ns. kausituotteita (Special-sarjan viskit on lanseerattu aina kevät/kesä tai syksy/talvi). Mackmyra Midnattssol on koivun mahlassa lopeteltu, Midvinter on käynyt lopussa vierailemassa French Bordeauxissa, hehkuviinissä ja  sherryisissä tynnyreissä.Tänä vuonna on tulossa vielä joulukuussa Ice Crystals, joka on käynyt lopussa PX-sherryssä.

Hieno ilta, kiitos kaikille mukanaolijoille ja kiitos Karl Thögersenille loistavasta tastingistä.

Tack Karl Thögersen för den fina kvällen.