tiistai 12. tammikuuta 2016

ÄGRÄS - Kasvillisuuden haltijan tisleitä

Pyhä Ägräs, Ägrässei,
Anna tämän kupin
Kokosii ginnii, akvavitii ja viskei! (*)
Rekolan panimon käynnistyksen aikoihin perustajilla oli kirkkaana mielessä myös haave tislaamosta. Vielä tuolloin ajoitus ei ollut tarpeeksi terävä, joten oli aika aloitella miedommilla keitoksilla. Panimo muutti nykyiseen kotipaikkaansa, Fiskarsin ruukkiin, 2014.

Kun lopulta tähtien asennot ja kasvien haltijan loitsut olivat kohdillaan, oli aika aloittaa tislaamon perustaminen; Ägräs Distillery. Sieppokin sai usealle taholle lähetetyn tislaamotiedotteen, mutta uteliaisuus pakotti kysymään lisää.
Ägräs Distillery on suomalainen pientislaamo Fiskarin idyllisessä ruukissa. Tavoite on mukavasti epätyypillisen suomalainen; 10 vuoden päästä Fiskarsin ruukki tunnetaan maailmalla nimenomaan Ägräs-tislaamosta. Tämä on tietysti helppo saavuttaa, eli tekemällä maailmanluokan tisleitä ja siihen päälle vielä loistava brändi.  Brändistä vastaa muuten Packlab Oy.

Tislaamo on täysin erillinen yhtiö Rekolan panimosta, panimon ollessa kuitenkin tislaamon suurin omistaja. Tislaamon taustalla pyörivät seuraavat henkilöt:

Rekolan Panimosta: Juha Kuronen, Jari Leinonen,Tomi Purhonen
Yksityishenkilöinä: Susanna Kankare, Anssi Takala, Eino Leinonen

Tällä hetkellä tislaamolla on menossa joukkorahoituskierros, josta on tällä hetkellä saavutettu noin kolmannes. Jos pääkaupunkiseudulla asuvia kiinnostaa, niin 18.1.2016 klo 18:00 järjestetään ravintola Latvassa sijoittajailta, johon kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.(ilmoittautumiset: susanna(at)agras.fi). Lisäinfoa asiasta löytyy täältä: www.invesdor.com/agras. Rekisteröityminen tuolle sivustolle ei kuulemma vielä sido mihinkään.

Jos joukkorahoitus ei toteudu, on toki keskusteltu muistakin vaihtoehdoista. Toiminta alkaa näillä näkymin joka tapauksessa.

Ainiin, ne kaikkein tärkeimmät, eli tuotteet. Giniä, akvaviittia ja - kyllä - viskiä. Aluksi tislaamolta tulee ulos toki nuo kaksi ensimmäistä, ja joskus kolmen vuoden kuluttua ensimmäiset viskit. Akvaviitissa on tarkoitus käyttää kotimaisen kuminan lisäksi villiyrttejä, kuten myös ginissä katajanmarjojen ohella. Yrtit kerää yrttimaestro, Fiskarsin paikallinen skotti Kenneth McMaster.

Sattumoisin viskit on Siepolla lähinnä sydäntä, joten oli aika tarkempien kysymysten.

Viskeille on kuulemma löydetty oiva kypsytyspaikka; meren rannalla sijaitseva kiviluola. Savu on suomalaisille läheinen monellakin tapaa, joten tarkoitus on tehdä ns. savuviskiä. Raaka-aine on mallastettu ohra, eli rukiin kanssa ei näillä näkymin aleta tekemään viskiä. Tynnyreiden kanssa on vielä keskustelua useiden tahojen kanssa, ja esim. unkarilaisten viinitynnyreiden käyttöä on mietitty (tarkempaa tietoa ei Siepolla ole). Lisäksi sherry-tynnyreiden käyttöä selvitellään, eivätkä bourbon-tynnyritkään ole vielä täysin poissuljettuja. Tynnyreiden koko tulee olemaan n. 200 litraa, eikä tässä vaiheessa ole suunnitelmia tehdä kokeiluja eri kokoisilla versioilla.

Tislauslaitteistosta on käsiraha jo maksettu, ja laitteet on tilattu, mutta toimitusaikaa laitteistolla on noin vuosi. Tästä johtuen ensimmäisiä tuotteita toivotaan saatavan ulos loppusyksystä 2016. Laitteisto on (ymmärtääkseni) Kothe Distillingiltä. Päätislaajana tulee toimimaan Tomi Purhonen. Tällä hetkellä koetislauksiakaan ei ole vielä tehty, mutta keskusteluja on käyty eri tahojen kanssa kokeiluista. Varsinaista reseptiikkaa aletaan hioa lähiaikoina panimon puolella.

Jos kiinnostut viskitynnyrin ostamisesta yksin, tai porukalla, niin hankinnan vaatimuksena on osallistuminen joukkorahoitukseen vähintään pienimmällä mahdollisella sijoituksella. Näillä näkymin viskitynnyreitä ei ole tulossa myyntiin muille.

Toivotan Ägräsille kaikkea hyvää ja paljon kaksipäisten nauriiden löytymisiä. Toivottavasti näemme eri tapahtumissa, ja pääsemme tutustumaan tuotteisiinne.

---
(*) Wikipediasta ja Suomen Kansan Vanhat Runot -antologiasta löydettyä runoa mukaillen

Kuvat omistaa Ägräs Distillery. Tislaamo on antanut käyttöluvan kuviin tässä jutussa.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Puhinaa

Onpa tainnut taas muutama viski lasissa vierähtää sitten edellisen kirjoittelun. Tällä kertaa ei tutustuta uusiin tuttavuuksiin, vaan puhistaan ja höpistään hiukan lämpimiksi.

Hintojen nousu ja NAS-viskien lisääntynyt tarjonta kirvoittelevat viskin ystävien kielenkantoja tasaisin väliajoin. Tislaamot mokomat rahastavat meitä. No niin tekevät, mutta toisaalta kannattaa katsoa peiliin. Minäkin olen jo useamman vuoden yrittänyt saada lisää viskien ystäviä, kannustanut maistamaan rohkeasti useita viskejä, ja myös pyrkinyt poistamaan viskien ympäriltä turhaa mystisyyttä tai "hienostelua". Tätä samaa ovat tehneet viskiseurat ja monet harrastajat. Hienoa työtä, ja nyt tislaamot korjaavat hedelmät. Eli tilanteesta voidaan syyttää myös meitä kuluttajia, meitä, jotka ovat viskin ottaneet omakseen. Ihan oma syy, nyt kannattaa lopettaa viskin juominen. Eikun, lopeta sinä niin mulle jää. Tai jotain...

Viskiryhmät, varsinkin naamakirjassa, ihmetyttävät välillä. Monen ryhmän sisältö on lähinnä omien viskien mainostamista ("brassailun" makua joskus), mitä lasissa nyt (kts. edellinen), lopetettujen pullojen kuvia (mitä iloa on tyhjän pullon kuvasta?) tai vain linkityksiä blogeihin (sama linkki ties miten monessa paikassa). Hyvin vähän on tiedonvaihtoa, tai keskustelua muuten viskien ympärillä. Viestien tiedollinen sisältö lähenee valitettavan usein nollaa. Viihdyttävyydestä voidaan toki olla montaa mieltä, sillä kukapa (suomalainen) ei pitäisi tyhjän pullon kuvasta, kun tietää, että toiselta se on nyt loppu. Ei mulla, mutta ei ole tuollakaan, lälläslää.

Mutta toisaalta nämä ryhmät tekevät samaan aikaan sitä arvokasta yhteisöllistä työtä, eli saattavat viskinharrastajia yhteen. Toivon todella, että ryhmät eivät kuole pois sisällön puutteen takia. Eikä toki rutinani koske kaikkia ryhmiä tai foorumeja, ja joissakin ryhmissä on jopa toive, ettei omia maistelunuotteja jaettaisi. Ihan tervetullut rajaus.

"Jakaahan Sieppokin FB:ssä linkkiä blogiinsa". Juu, jaan oman sivuni kautta, jolloin sen saavat vain seuraajat. Näin taitavat toimia kaikki, tai ainakin suurin osa, bloggaajista Suomessa.

Tulikohan kitistyä tarpeeksi? Otan viskin ja muistutan:

UISGE on muuten taas tuloillaan. 12-13.2 Vanha täyttyy hienoista aromeista ja yritän parhaani mukaan jälleen kasata saatavilla olevan tiedon esille. Twitterin puolella käytän tunnistetta #UISGE2016

perjantai 23. lokakuuta 2015

Ylijäämän kierrätystä

Sieppo lähti pitkästä aikaa (uudelleen)tutustumaan muuhunkin kuin viskiin. Viskien hinnannousu ja tietynlainen hypetys (johon toki itsekin olen syyllinen) johti katsomaan, mitä muuta mielenkiintoista maailma voisi tarjota.

Konjakit (tai brandyt) eivät ole minulle juuri koskaan maistuneet, ja otankin lasillisen lähinnä vain jos tarjotaan. Toki ruuanlaitossa konjakilla on paikka keittiöni kaapissa (kaappipullo), mutta muuten, kun ei maistu niin ei maistu.

Monen monituista vuotta sitten tulin maistaneeksi grappoja, ja muutaman pullon hankinkin Italian reissulta. Kotimaan valikoima oli, ja edelleen on mitä on, eikä silloin vielä Internetin ihmeellinen maailma juuri tarjonnut mahdollisuuksia laajentaa kokoelmaa, niin grapat jäivät unholaan. Nyt päätin lämmitellä vanhaa pullon henkeä ja katsoa, olisiko grapoista viskin, ei korvikkeeksi, mutta vaikkapa täydentäjiksi kaappiin.

Grappa, tuo Italian korpikuusenkyynel, on tehty jätteestä, eli kierrätys kunniaan. Kun viinin tekijät ovat puristaneet rypäleistä mehut pois, on grapan tekijöiden vuoro. He ottavat tämän ns. pomacen, joka siis sisältää rypäleiden kuoret, siemenet sekä terttujen oksatkin, ja laittavat sen käymään sellaisenaan (veden lisääminen kielletty).

Käymisen jälkeen on tislauksen vuoro. Kiinteiden ainesosien takia tislauksessa muodostuu myös metanolia. Kuten tiedämme, tämä on myrkyllistä, ja tislauksessa tuleekin olla huolellinen, että ko. aine saadaan pois lopputuotteesta. Lisäksi kiinteä ainesosa aiheuttaa sen, että suora lämmitys tislauksessa ei toimi, sillä pomacen kiinteät osat palaisivat kiinni pannuun. Tislauksessa käytetäänkin höyrytislausta tai Bain-marie-menetelmää.

EU on suojannut grapan, ja sen valmistusta koskee kolme sääntöä:
  • Tehtävä vain ja ainoastaan pomacesta
  • Ei lisättyä vettä käymis- tai tislausvaiheessa
  • Tislattava Italiassa, Sveitsin italialaisessa osassa tai San Marinossa
Erot grapoissa tulevat käytetyistä rypäleistä ja kypsytyksestä. Kaikkia grappoja on kypsytettävä vähintään 6 kk puutynnyrissä, ja sen jälkeen niitä voidaan kypsyttää joko puu- tai metallitynnyrissä. Puutynnyri saa olla mitä puuta tahansa, ja minkä kokoinen vain. Termi "barrique" viittaa tammitynnyriin. Eri kypsytysajoille ja tynnyrivariaatioille on omat nimensä, ja vaatiikin jonkin verran aina ihmettelyä, kun yrittää selvittää, mitä oikein on ostamassa. Termi "riserva" kannattaa muistaa, tällöin grappaa on kypsytetty vähintään 18 kk.

Grappoja voidaan myös "lopetella", ja ainakin sauternes-tynnyrissä lopetettua löytyy. Lisäksi on olemassa maustetut grapat, joissa voidaan käyttää esim. hedelmiä jo osana tislausta, tai tisle on maustettu jälkikäteen. Lisäksi grappoja maustetaan hunajalla, mustikalla tai lakritsalla, ja onpa olemassa myös grappoja, joissa on mausteena tuoksuruutaa (eng. rue).

Grapan valmistajia on ties miten paljon, ja itse olen päässyt vasta raapaisemaan ihan pintaa. Alla on kuitenkin joitain ajatuksia omista kokemuksistani (kun aloitin viskiharrastusta, niin tässä vaiheessa olin "niin asiantuntijaa/besserwisseriä että"... nyt älyän tietämättömyyteni). Olen todellakin ottamassa vasta ensi askelia grappojen parissa, eli nämä eivät ole asiantuntijan, tai edes perehtyneen harrastajan kommentteja. Lisäksi väkisin, liiankin usein, tulee peilattua viskeihin, vaikka näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
 
Nonino

Iso valmistaja. Maistamistani grapoista on jäänyt mielikuva helpoista juomista, jotka eivät välttämättä haasta maistelemaan. Aika mietoja, ja kaikki ovat olleet 40%.

Toimivat minusta hyvin espresson avecina tai Caffè correttossa.

Chardonnay: Rypälemäinen tuoksu, jopa hitunen liimamaisuutta. Maku kliininen, hitunen puuta. Pehmeä ja makea loppu. Jotenkin hiukan likaisen oloinen. Helppo.

Merlot: Tuoksussa kellaria, vanhaa puuta, hiivamaisuutta ja hyvällä tavalla hometta. Hyvin puhdas maku. Lopussa alkaa makeana mutta kuivuu jonkin verran. Taas puuta ja rypäleitä. Tuntuu liiankin puhtaalta. Helppo jälleen.

Moscato: Tuoksussa märkiä sukkia, sitrusta, kellaria ja makea mielikuva. Maku makeahko, hitusen kehittää pippurisuutta, sitten tipahtaa ihan väljäksi ja vetinen loppu. Tylsä minusta. Ei jatkoon, minusta huonoin näistä kolmesta Noninosta.

Sibona

Tämän valmistajan kaksi grappaa ovat toimineet minulla hyvin. Selkeästi maukkaampia ja monipuolisempia. Tarjoaa hyvin nuuhkittavaa ja maisteltavaa.

Chardonnay: Tuoksussa hitunen mustan teen tyylistä aromia ja tuoretta puuta (rypäleterttujen puu). Sitruksen aromeja (greippi) ja omenaa. "Parfyymimäinen". Mansikkaa? Maussa trooppisia hedelmiä (ananas,.. meloni,..), hitunen sitrusta ja hitunen ehkä sitä teen aromia. Kiva grappa. Siemailuun mieluummin kuin espresson kanssa.

Riserva, Barolo, single cask 57.5%: Tuoksu on hieno. Tammea, rusinaa, ruohoa, nahkaa, sitrusta ja kuivattuja luumujakin saattaa olla. Maku on yllättävän pehmeä prosentit huomioiden. Alkaa makeana, selkeästi rypäleitä, viinimäinen (heh). Lämmittävä, ja rusinatiivistettä (en osaa kuvata sitä muutenkaan, todella siirappimainen rusinan maku hetken aikaa suussa).

Uuuh. Tämä toimii ainakin minulla. Ja tähän voi lisätä aivan hyvin tilkan vettäkin, edelleen maukas. Nautiskeluun, ei espresson rinnalle.



Marolo

Vain muutama tullut maistettua, mutta toimineet ihan kivasti.

Barbera 2011 40%: Tuoksussa hauskoja teen vivahteita (kylmenneiden, käytettyjen teelehtien tyylisiä), puhdasta rypälettä, maalaisuutta (farmi), kellaria. Suussa pehmeä, ja kehittää loppumaussa ensin pippurisuutta ja on makea. Hedelmäinen, lyijykynän lyijyä(?), suklaisia aromeja ja jälleen hauskaa raikasta teen aromia. Kokonaisuutena helppo, mutta mukavan maukas. 

Barolo 2010, 50%: Tuoksussa ruutia, lyijykynää, tuhkaa, ruohoa, rypäletertun puuta, nahkaa, suklaata. Suussa öljyinen, alkaa makeana erittäin pehmeänä. Sitten tulee lämmittävä potku ja sitten puuta (ei tammi, vaan rypäle) ja alkoholi potkaisee hitusen. Kuivuu loppua kohti. Aika tyly tuoksu, maku taas puolestaan pehmeä. Ei pärjää Sibonan Barololle, mutta tämä onkin paljon helposti lähestyttävämpi. Kokonaisuutena pidän.

Muutama muu

Nardini Riserva Bassano 50%: Tätä on kypsytetty tammessa 3 vuotta. Tuoksussa vihreää omenaa, hitunen tammea, makea mielikuva. Maku on makea, rusinaa/rypälettä, omenaa/päärynää ja muutenkin hedelmäinen mielikuva. Maitomainen rakenne. Liian makea minun makuuni, mutta aika mukavan maukas.

Grappa di Monovitigno, Cabarnet, 40%:  Tuoksussa maaseutua, hauskoja paahtuneita aromeja, likaisen oloinen. Maku alkaa makeana, puhdas ja jälleen maaseutu tulee mieleen. Maaseudun mielikuvat häiritsivät, muuten ihan ok. Löytyy kotoisasta pitkäripaisesta, mutta pelkästään tämän perusteella ei kannata ihastua/vihastua grappoihin.

----------

Lopputulos? Kyllä grapoilla on paikkansa minun kaapissani viskien rinnalla, ja aion jatkossakin katsoa näitä tarkemmin. Kuten viskienkin kanssa, osasta pidän, osasta en. Itse pidän grapan makumaailmasta, joka on paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa brandyissä (makuasia siis). Lisäksi tällä hetkellä hyviä grappoja saa todella säädyllisen hintaan, jos vaikka verrataan viskeihin.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Viskiä Arskan kotimaasta

Keväällä tuli pyörähdettyä pikaisesti Wienissä, ja yleensä pyrin suosimaan matkoilla paikallisia tuotteita. Tällä kertaa suosiminen meni aina viskeihin saakka, ja mukaan tarttui kaksi itselleni ennen tuntematonta tuotetta. Toinen lähti lentokentältä mukaan "koska tilaa on", mutta toista paikallinen liike väitti Itävallan parhaaksi viskiksi. Sen verran hyvä myyntipuhe, että pakkohan se oli ottaa kotiin ihmeteltäväksi. Katsotaanpa, millä muskeleilla nämä ovat liikenteessä.

Reisetbauer 7 yo oli se, joka lähti lentokentältä mukaan. Tämä oli myös kentän ainoa paikallinen viski valikoimassa. Viskiä on kypsytelty Chardonnay- ja TBA-tynnyreissä. TBA on ymmärtääkseni makea Trockenbeerenauslese-viini. Itse en ole tuota viiniä koskaan maistanut, joten en osaa sanoa siitä yhtään mitään muuta kuin mitä Wikipedia kertoo. Mielelläni kuulen kommentteja, jos joku lukija on sitä maistanut.

Viskin tuoksu on hyvin puinen, jopa pihka tulee itselläni mieleen. Yrttiliköörimäinen (voisi kuvitella TBA:n vaikutukseksi), jotenkin vetinen, hyvän homeinen (jalo-) ja tuoretta leikattua ruohoa. Joku mainitsi jossain tillin, mutta itse en saa sitä mielikuvaa mieleeni. Tuoksu ei minulla toimi. Piste.

Maku on  makeahko, viinimäisyys on selkeästi esillä. Puuta on selkeästi, ja jopa kahvipapujen aromeja tulee mieleeni. Voin/kerman tyylistä rakennetta (suutuntumaa). Maun alku on minusta aika huono, mutta loppua kohti hiukan paranee. 

Kokonaisuutena aika heikko omaan makuuni. Erilainen, totta, mutta ei toimi omassa suussani (on muutama muukin poikkeava tullut matkan varrella maistettua). Kiva kun kävit, eipä jää ikävä.

Edellisen jälkeen eivät odotukset olleet kovin korkealla, kun päätin avata Keckeis Single Maltin. Tätä siis väitettiin liikkeessä Itävallan parhaaksi viskiksi. Mallas on kuivattu pyökin savussa, ja kypsytys tapahtuu french limousin -tammitynnyreissä, joissa on ensin kypsytelty espanjalaista fino-sherryä noin kolmen vuoden ajan. Tämä viski on lopulta sekoite 3-5 vuotiaista viskeistä.

Tuoksussa puu iskee nenään aluksi. Sitten alkaa erottua yrttejä, metsäisyyttä, taas pihkapuun tyylistä aromia. Alkoholi tulee ehkä hitusen liikaa läpi, mutta taustalla - hetkinen, hakee, hakee, hakee - vispipuuro. Joo, vispipuuro tulee mieleen, eikä se ole ollenkaan epämiellyttävä, tai häiritsevä mielikuva tässä.

Maku on makea, pehmeä, banaanipirtelöä (hedelmää/vaniljaa), toffeeta, mausteita, viinimäisyyttä, yrttilikööriä ja hitunen katkeromaisuutta. Pihkamainen puu on mukana täälläkin. Hyvin yrttimäinen/mausteinen/karkkimainen, mutta minusta oikein hyvällä tavalla. Pidän, omalla tavallaan erilainen, mutta jotenkin toimii minulla. Loppumaku on lopulta hyvin "ei-viskimäinen", omalla hyvällä tavallaan. Hauska, ja jopa leikkisä.

Kaikin puolin miellyttävä viski minun makuuni, ja paljon kypsemmän oloinen kuin ikä antaisi odottaa. Ainoastaan puun armoni tuoksussa ja maussa oli minulle hitusen häiritsevä. Loppumaku oli hauska, aika haastavakin, ja hauskan erilainen. Todella positiivinen yllätys, ja kyllä, voisin ostaa mielelläni uudelleen, mutta hinta on hitusen kova (n. 80 - 100€).

Lopputulos. Kyllä Itävallasta tulee muutakin hyvää kuin vain viinejä ja Schnitzeliä. Ainakin Keckeis voi röyhistellä muskeleitaan aika ylpeästi muiden rinnalla.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

8 yo

Niin se aika menee, kun on hauskaa, ainakin joskus. Kahdeksan vuotta sitten tuli raapusteltua eka juttu blogiin, ja jotenkin käsittämättömästi tämä saa edelleen päivityksiä silloin tällöin. Tahti ei ole ollut päätä huimaavaa, motivaatio on ollut välillä hukassa, ja juttujen taso on ollut, no, ollut mitä ollut. Mutta kai sitä jotain pitää taas kirjoittaa.

Olen aika paljon siirtynyt kommentoimaan tuonne kaiken pahan tyyssijaan, eli SoMeen. Twitterin ja Facebookin kautta on mukavampi laittaa lyhyt kommentti kuin väkisin yrittää kirjoittaa tänne pidempää. Puhumattakaan, että koostaisin lyhyistä jonkun pidemmän. Usein se lyhyt kommentti on sidottu enemmän hetkeen, ja elinkaari on parista minuutista ehkä pariin päivään. Enintään. Mutta ehkäpä lopulta nämä molemmat täydentävät toisiaan, ja ennen kaikkea pitävät motivaatiota yllä.

Viime aikoina olen huomannut lukevani entistä vähemmän olut- ja viskiblogeissa juomien arvosteluita. Varsinkin juomien numeroarvioinnin jätän lähes aina huomioimatta. Toki huimia makukuvauksia on mukava lukea (ja luenkin), mutta suorat arvostelut jäävät entistä vähemmälle huomiolle. No, nyt tietysti huomaat, että tuo Sieppohan itse kirjoittaa blogia ja tekee samaa. Joo, näin on, eli se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta siis miksi on vähentynyt? Jokainen olut ja viski on kuitenkin subjektiivinen kokemus, ja moni viski tai olut saa aivan päinvastaisia arvioita maistelijoilta. Itse en enää valitse, tai jätä valitsematta, yhtäkään olutta tai viskiä sen takia, että joku bloggari siitä pitää tai ei pidä. Eikä pidä sinunkaan valita, vaikka minä täällä jotain höpisisin. Lisäksi yhden viskin julistaminen yhden henkilön toimesta kaikkein parhaimmaksi tai "siksi ainoaksi oikeaksi" on hiukan kyseenalaista, varsinkaan, jos ei tunne kirjoittajan taustaa, kokemusta, kompetenssia tai (kaupallisia) sidonnaisuuksia. Nuo kaikki voivat vaikuttaa arvosteluun kaiken muun lisäksi.

En tietenkään tarkoita, etteikö viskien ja oluiden numeroarvioille ja arvosteluille olisi myös oma paikkansa ja tarpeensa. Moni blogi on erittäin arvokas tietolähde, josta saa tietoa uutuuksista, saatavuudesta, viskien spekseistä jne.

Itse en myöskään yritä löytää täydellistä viskiä, sillä sen jälkeenhän hommalle voisi viimeistään laittaa lapun luukulle. Pyrin jatkossa, jos jostain viskistä kirjoittelen, tuomaan entistä paremmin esille sen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni ja suuni. Arvosanojani en tule edelleenkään kertomaan, pidän ne tiukasti omassa mustassa kirjassani vain omana harminani.

Ah, kaupallisuus. Mitä kaupallisuuteen tulee, niin #viskigaten yhteydessä toisaalla arveltiin viskibloggajien vaikuttimena olevan rahallinen hyötyminen. Omalla kohdallani voin todeta, että kutsuja tilaisuuksiin ei ole kamalasti blogistina tullut (2 kpl, tosin aikoinaan eräässä toisessa toimessa enemmänkin) tai yhtäkään ilmaista viskilähetystä tai pulloa en ole oven takana nähnyt. Bloggarina en ole tästä rahallisesti hyötynyt, mutta saanut kyllä joskus pyytämättäkin samplen kanssaharrastajalta (silloinkin lähinnä kanadalaisia viskejä). Kyllä tätä siis voi tehdä siis ihan harrastuksena!

Blogin (ja SoMen) myötä on ollut ilo tavata muita harrastajia sekä päästä kurkistamaan myös suomalaisten viskitislaamojen kulissien taakse. Monen harrastajan kanssa on ollut mukavat juttelut, ja nyt jaetaan (kohta) pariakin osuutta suomalaisista viskitynnyreistä.

Erityisesti ilahduin, kun Ian Buxton otti talvella yhteyttä ja kysyi UISGEsta. Lopputuloksena sain ohjattua hänet UISGEn vetäjien puoleen, ja he saivat Ianin pitämään UISGEen tastingin. UISGEn infosivuistakin taisi olla hyötyä taas joillekin, ainakin kävijöissä oli pieni piikki normaaliin verrattuna.

Mahtavaa on ollut myös huomata suomalaisten viskitislaamojen lisääntyminen; Teerenpeli, HDCO, Valamo, Beer Hunters (Old Buck), Kyrö. Jokainen tekee omanlaistaan viskiä omista lähtökohdistaan. Toivon jokaiselle tislaamolle vilpittömästi onnea ja menestystä, sillä itse olen pitänyt monista heidän tuotteistaan, joita olen päässyt maistamaan (ja myös vähemmän pitänyt, mutta se kuuluu asiaan).

Erittäin ärsyttävää ovat viime vuosina olleet tietyt huhut, toimet, selkään puukottamiset, toisten mustamaalaamiset ja ehkäpä jopa ihan valheet. Eivätköhän asianomaiset tiedä mistä on puhe, joten lopettakaapa kiitos! Parikin blogijuttua on jo ollut tuloillaan eri tahoilta asian tiimoilta, ja jossain vaiheessa (eikä se ole kaukana) se ketsuppipurkki voi sitten purskahtaa.

Huomasin myös, että omalla kohdallani viskien ostaminen on vain vähentynyt. Hinta on toki yksi tekijä, sillä oikeasti kiinnostavat viskit alkavat olla oman budjetin kipurajalla. Lisäksi uutta tulee markkinoille sellaista vauhtia, että into uuden maistamiseen on vain yksinkertaisesti vähentynyt. Kaikkea ei voi maistaa, joten keskityn ennemmin niihin, jotka kiinnostavat. Macallan, Highland Park ja Ardbeg tulevat nyt ensimmäisinä mieleen niistä, joiden uusimmat versiot olen jättänyt suosiolla hyllyyn. Toki jossain tastingissä voi maistaa, mutta muuten tuntuu enemmän rahastukselta hienoine tarinoineen, pulloineen ja kehikkoineen. Itse on sen verran vanha jäärä, että pullon henki on edelleen etusijalla, ei bling bling.

Ja se NAS (no age statement). Se aiheuttaa välillä hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja väittelyitä. Itse totesin, että jos ikämerkintää ei ole, niin viski on tästä lähtien minulle 3yo. Lain mukaanhan viskiä (skotlantilainen) pitää olla kypsytetty vähintään 3 vuotta, ja jos ikämerkintää ei ole, niin olkoon tuo sitten viskin ikä. Yksinkertaista, eikö totta? Jos tämä ajattelutapa yleistyisi harrastajien keskuudessa, niin olisikohan sillä vaikutusta tislaamojen toimintaan?

Hups, tulihan tuota höpinää taas. Nähdään tastingeissä, jutellaan mukavia ja nautitaan hienoista tuoksuista ja mauista omilla tavoillamme ja tahoillamme sekä hyväksytään kaikkien kuvaukset yhtä oikeiksi kuin omamme.

Taidanpa tänään ottaa juhlan kunniaksi bulkkioluen ja blendiviskin. Miksi? Koska voin. 

Slainte!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Siepon UISGE 2015

Uisge 2015 on paketissa Siepon osalta, sillä osallistuminen oli omalla kohdalla mahdollista vain perjantaina. Tänäkin vuonna olin paikalla ilman kunnon kameraa, ja keskityin enemmän vain nauttimaan tapahtumasta. WhiskyBloken FB:stä ainakin löytyy hienoja kuvia.

Uisgen konsepti toimii edelleen hyvin ja kokoaa harrastajat mukavasti yhteen. Kokonaisuutena oikein mukava tapahtuma, josta iso kunnia kuuluu myös osallistujille mutta ensisijaisesti järjestäjille.

Perjantaina oli kolmelta yleisöryntäys, eikä sisäänpääsy vetänyt kovin hyvin. Narikka ja juomalippujen myynti aiheuttivat pitkän jonon. Kuulin, että tilannetta korjataan lauantaille, toivottavasti onnistuneesti. Illan mittaan sali täyttyi ehkä hiukan liikaakin, ja liikkumien oli välillä haastavaa. Tosin aina sai tilaa, jos eteenpäin piti päästä, mutta toisaalta ständeillä ei esittelijöillä ollut enää juurikaan aikaa jutusteluun. Ehkä Vanhan kapasiteetti alkaa olla aika rajoilla tapahtumalle. Illalla pois lähtiessäni jututin hetken järjestyksestä vastaavia, ja heidän mukaansa ilta oli mennyt siihen saakka oikein rauhallisesti. Toivottavasti sama tilanne jatkui loppuun asti, eikä lauantai tuo muutosta. 

Cafen Uisge-buffet oli maukas. Possun kylki oli todella hyvää, ja sopi minusta viskitilaisuuteen oikein mainiosti. Kiitokset Cafe Vanhan keittiölle ja keittiömestarille. Harmi vain, että kahvilan tila on aika pieni, ja oli aika työlästä löytää pöytätilaa ja päästä ottamaan ruokaa, kun jono kassalle meni samasta paikasta. Toisaalta samalla pääsi juttelemaan muiden harrastajien kanssa. Sieppo kiittää ruokaseurasta, oli mukava jutella kanssanne.

Kutsukaa minua kerettiläiseksi jos haluatte, mutta minusta suomalaisten viskitislaamojen tuotteet olivat tämän vuoden mielenkiintoisin ja kovin juttu. Totta kai sali oli täynnä hienoja viskejä ympäri maailmaa, mutta osa Teerenpelin, Valamon, Kyrön ja HDCO:n tuotteista olivat huikeita. Omanlaisiaan, ei matkittuja vaan suomalaisia. Upeita!

Itse osallistuin Ian Buxtonin vetämään tastingiin. Iania on miellyttävä kuunnella, sillä hän on rauhallinen ja huumorintajuinen herrasmies. Oli todella hienoa saada hänet UISGEen tänä vuonna, toivottavasti joku vuosi uudelleen. Ianin tastingissä pääsimme maistamaan Macallanin Vintage 1989 Exceptional Single Cask V:tä. Mahtava tuote, vanhan kunnon ajan Macallan, kun tuote vielä päätti, eivät markkinamiehet. 

Lisäksi Midletonin Vintage 1997 oli aivan upea viski, harmi kun ei taida saada mistään pulloa hommattua. Kiitokset silti IWY:lle! 

Ja sinä, joka yritit parhaasi tehdä UISGEn pilaamiseksi ilmiannoilla ja tutkintopyynnöillä. Olit todella suosittu puheenaihe, tosin et kovin positiivisessa mielessä. Eräs asia, joka ihmetyttää, on myös se, että kaikki maahantuojat eivät ole Uisgessa paikalla. Tilaisuudessa, jossa tuotteet kohtaisivat harrastajat. Sääli.

Kiitos UISGE #5, maahantuojat ja edustajat, tislaamot, sekä kaikki, joiden kanssa sain vaihtaa ajatuksia. Kiitos myös infosivuista saamastani palautteesta. Toivottavasti näemme jälleen ensi vuonna.







tiistai 3. helmikuuta 2015

Pelkuri vai ei?

Ymmärtääkseni syksyllä tehtiin ilmianto (nimettömästi) Olut & Viski Exposta, jonka seurauksena erinäisten vaiheiden jälkeen tulimme oppineeksi #viskigaten. Nyt UISGE-festivaalin tiimoilta on tehty jälleen ilmianto, jonka seurauksena tapahtuman ohjattuja tilaisuuksia ei voi ostaa etukäteen netistä, vain paikanpäältä.

En tiedä, onko molempien ilmiantojen takana sama henkilö, vai onko kyseessä useampi henkilö. Pari asiaa kiinnittää kuitenkin oman huomioni.

Uisgen tapauksessa ilmianto tuli hyvin nopeasti sivujen aukeamisen jälkeen. Tämä kertoo selkeästi, että ilmiantaja seuraa viskiskeneä läheltä syystä tai toisesta. Satunnainen sivustaseuraaja tuskin edes tiesi sivustosta, josta tastingit pystyi ostamaan. Olut Expon yhteydessä en osaa sanoa, kuinka pian (ajallisesti) tuo tapahtui, joten en ota kantaa. Mutta Olut Expon aikaan ei ollut vielä välttämättä suuren yleisön tiedossa, ettei viski-sanaa saisi käyttää, joten tämä herättää minussa hiukan ihmetystä.

Toinen ajatus mikä minulla herää on se, että ilmiantajan täytyy tuntea tähän liittyvää lakia ainakin hitusen. Sen verran hyvin osasi hän tuon ilmiannon tehdä noin kohdistetusti. Tämä koskee minusta hyvin molempia ilmiantoja.

Koska oletan ilmiantajan seuraavan viskiskeneä, saatat vaikka lukea tämän kirjoituksen. Jos sinulla on rohkeutta tehdä nimetön ilmianto, on sinulla rohkeutta kertoa meille nimettömänä miksi sen teit. Voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla (hei, luo tili vaikka väärällä nimellä ja laita postia), tai voit anonyymisti kommentoida tätä postia. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, ja ymmärtämään, miksi koit noiden tapahtumien loukkaavan sinua niin paljon.

Hauskintahan noissa ilmiannoissa on se, että jos tarkoitus oli "pilata"  tapahtumaa, sai kumpikin tapahtuma todella paljon ilmaista palstatilaa ja mainosta mediassa. Noiden seurauksena todennäköisesti viskistä on puhuttu enemmän kuin koskaan. Uisgen tapauksessa hankaloitit vain tapahtumaan osallistuvien kuluttajien tilannetta, et mitään muuta. Vai oliko se tarkoitus, kiusata tavan kuluttajaa?

Ja niin kauan kun ei ole faktoja, eipä laitella mitään huhuja liikenteeseen ilmiantajista. Niitäkin on kuulunut. Jos et voi todistaa mitään, pidä suusi kiinni. Ja jos voit todistaa, tuo se selkeästi esille. Turhan huhun levittäminen on lähinnä säälittävää.

Ilmiantaja/ilmiantajat. Onko munaa/rohkeutta kertoa vai oletko pikkusieluinen, katkera hyypiö?