Vanha vastaan uusi

Aina (tai ainakin hyvin usein) puhutaan, miten vanhemmat viskit voittavat nykypäivän tuotokset. Miten tämän päivän tislaamon peruspullote on niin paljon huonompi kuin silloin ennen tehty. Onko aina tilanne näin? Ei aina, onneksi.

Bunnahabhainin perus 12 yo ei ole kuulunut Siepon suosikkeihin, eikä kuulu vieläkään jos puhutaan vanhasta versiosta. Uusi versio, joka ymmärtääkseni julkaistiin vuoden 2010 loppupuolella, herätti kuitenkin mielenkiinnon. Varsinkin, kun korviin kantautui uutisia hyvästä viskistä. Koska nyt molemmat versiot ovat saatavilla samaan aikaan, on jokaisella hyvä mahdollisuus kokeilla rinnakkain miten peruspullotteet voivat vaihtua kesken matkan.

Onneksi Bunnahabhain myös uudisti pullon ulkoasua samalla. Lisäksi uusi XII on suodattamaton, toisin kuin edeltäjänsä. Uusi on myös reilut 6% tuhdimpaa.

Onko noissa kuitenkaan lopulta isoa eroa kun ne laittaa rinnakkain laseihin. ON! Uusi on kuin rintakarvat kasvattanut vanha versio. Jykevämpi, öljyisempi, maukkaampi, viinimäisempi, kaikin puolin parempi kuin vanha kaimansa. Ei kuitenkaan liikaa, sillä edelleen Bunnahabhain on selkeästi Islayn valikoimissa kevyemmästä päästä.

Todella hieno parannus Bunnahabhainilta "perustuotteeseen" samalla, kun monen tislaamon perustuotteet tuntuvat menevän vain alaspäin uudistusten myötä tai ne korvataan mitä ihmeellisimmillä kokeiluilla. Yksinkertaista ja hyvin tehtyä. Piste.

Savun maku

Jo pidemmän aikaa Siepolla ovat savuiset viskit olleet vähemmistönä lasissa. Toki niitä on tullut maisteltua, mutta omaan kaappiin montaakaan ei ole enää eksynyt. Pitkään ajattelin, että oma suu on tympiintynyt savuprofiiliin, ja tuntui, että oma makuaisti on muuttunut sillä savu "maistui" erilaiselta kuin ennen.

Nykyään monen savuisen viskin savu maistuu, tai ainakin tuo mielikuvan, palavasta kumista. Savun profiili on Sipon mielestä "likainen", ei palavan luonnollisen maa-aineen tyylinen.

Joku aika sitten maistelin rinnakkain mm. vanhaa Laphroaigin kymppiä 1990-luvulta ja tältä vuosikymmeneltä. Ero oli hätkähdyttävä. Vanhan kympin savun profiili on juuri vanhojen mielikuvien mukainen; nuotiosavu eli palava puu/maa-aines. Uusi puolestaan oli selkeästi kumimaisempi. Ja sieppo ei ollut yksin ajatuksen kanssa.

Mistä tuo siten johtuu? Sama palavan kumin aromi vaivaa Siepon mielestä useita nykypäivän "savuisia" viskejä. Esimerkiksi Kilchoman on selkeä esimerkki tästä. Ne pullotteet joita olen maistanut, ovat juuri "kumisavun" omaavia ja tästä syystä tislaamon pullotteet ei Siepolta saa kovinkaan suurta arvostusta. Samoin osassa uusia Ardbeggejä on minusta havaittavissa samaa. Myös Arranin Machrie Moor on "hyvä" esimerkki tästä. Tässä vain muutama esimerkki.

Mistä tuo johtuu? Siepolla ei ole mitään hajua. Poltetaanko turvetta kuumempana kuin ennen, että saadaan kuivatettua nopeammin? Kuivataanko mallas muuten nopeammin? Onko turpeen laatu muuttunut niin paljon tässä ajassa? Mistä tuon savuprofiilin muutos voisi johtua? Vai kuvittelenko vain?

(Tarkennus: Tietenkään sieppo ei ole maistanut jokaista mahdollista savuviskiä eli varmasti poikkeuksia on. Tällainen mielikuva on vain syntynyt viime vuosien aikana).