Suomen skotlantilaisia

Illan menu

Marraskuisena torstai-iltana vietettiin seuran epävirallisia 13 yo. -syntymäpäiviä tastingin merkeissä. Teemana oli vain Suomen markkinoille pullotetut viskit. Siepon mielestä oiken hyvä teema Suomen Mallaswhiskyseuran synttäreille.

Illan juonnon hoitivat tyylikkäästi seuran presidentit; nykyinen varapresidentti Hannu Juutilainen kävi läpi illan kaksi ensimmäistä viskiä, ja presidentti Antti Tuurala hoiti loput.

Hannu kertoi viskien esittelyiden lomassa paljon tarinaa Douglas Lainginin valikoimasta ja myös yleisesti taustaa, miten Suomeen on eksynyt vain meille tehtyjä pullotuksia ja mitä kaikkea näiden valintojen taustalla on tapahtunut. Yksi nimi putkahteli takapiruna usein esille ja kyseessä on Mika Jansson. Hän on tehnyt todella vakuuttavaa ja hyvää työtä Suomen valikoiman eteen. Iso Kiitos! Toki hänen apunaan on toiminut muitakin, mutta koska Sieppo ei tiedä kaikkien muiden nimiä niin kiitos myös muille Mikan välityksellä. Sieppo ei nosta hattua, vaan kumartaa syvään ja nostaa lasillisen vain Suomeen pullotettua viskiä.

Illan kattaus miellytti Sieppo, sillä viimein Sieppo pääsi paistamaan sitä ekaa Port Elleniä, mikä Suomeen tuli. Sieppo oli sen ilmestymisen aikaan ulkomailla komennuksella, eikä ole pulloa koskaan saanut käsiinsä. Sieppo oli jo menettänyt toivonsa sen maistamisen suhteen, mutta onneksi tämä tilaisuus tuli ja päästi Siepon tuskasta. Samalla myös 2007 ilmestynyt BenRiach saatiin listalle mukaan.

Illan aloitti Suomi-pullojen ainoa Lowland-viski eli  Rosebank (1990/2010 20 yo. 55,6%. Refill Hogshead, cask ref 6326, 180 bts. Douglas of Drumlanrig. By Appointment to Malt Whisky Association of Finland). Oikein oiva Lowland-viski ja hyvä veto savuisten tai sherryisten viskien rinnalle. Illan parhaimmistoa.

Sitten oli Siepon ilonhetki, eli Port Ellen (1982/2007, 24 yo, 50%. Sherry Butt, DL ref 3652, 228 bts. Douglas Laing Old Malt Cask for Vinoble Finland). Pakko sanoa, ilta ei ollut pettymys vaan kannatti olla mukana. Port Ellen, sen maineesta huolimatta, ei koskaan ole ollut Siepolle mikään erityinen viski. Siitä on puuttunut jotain, mikä olisi kunnolla herättänyt Siepon mielenkiinnon. Sama tämänkin kohdalla, mutta hyvä viski kaiken kaikkiaan.

Kolmantena GlenDronach (1994/2010 15 yo, 55,5%. PX Sherry Puncheon #1498. 737 bts. Bottled for Finland).  Tämän viskin makeus iski Port Ellenin jälkeen vielä pahemmin kuin muistissa oli. Mutta kun tähän viskiin palasi myöhemmin eri viskien jälkeen, niin makeus ei ollut enää niin hallitseva. Joku totesi, että voisi toimia nimenomaan jälkiruokaviskinä makeutensa takia. Totta, harkittava ajatus kaikin puolin.

Lopuksi kaksi kertaa BenRiach. Ensin port-versio (1994/2007 13 yo, 56,1%. Port Hogshead #4017, Richly Peated, 240 bts. Bottled for Finland.). Savu (teollinen) ei Siepon nokassa oikein toiminut ja viinimäisyys oli myös irrallisen oloinen. Kokonaisuus sekavahkon oloinen, eikä todellakaan oikein kokonaisuutena toiminut.

Lopuksi Pikkulinnun juhlapullote (1994/2010 16 yo, 51,3%. Peated/PX Sherry Finish. Cask #5632. 350 bts. Bottled for Pikkulintu (Tenth Year Celebration 2000 - 2010)). Tuoksu oli todella täyteläinen ja Siepolle joskus sherryjen yhteydessä tulee mieleen muurahaishapon aromi tuoksussa. Se ei ole huono asia, vaan omalla kohdalla tuhdin sherryisyyden mukana tuoma vivahde. Savu ja sherry olivat sulassa sovussa ja täydensivät toisiaan. Savun aromikin oli "lämpimämpi" kuin edellisen. Erinomainen valinta. Taas hyvä esimerkki siitä, kun päästään vaikuttamaan pullotettavaan tuotteeseen.

Illan lopuksi tarjolla oli myös uusin Suomi-pullo eli Bunnahabhainin Heavily Peated (dist. 11/12/1997, bottled 11/03/2011, Hogshead Cask 5507). Tuoksu ei ollut ihan niin savuinen kuin odotin, mutta maussa savu/turve hyppäsi todella kovaa esille. Ei oikein toiminut Siepolla, kaikki ei ollut kohdallaan.

Illan kattaus oli hyvä esimerkki Suomeen tehdyistä pullotuksista. Osa on oikein hyviä, osa ei. Varsinkin versiot, missä on päästy vaikuttamaan pullotettavaan tynnyriin ovat pääsääntöisesti parempia. Tässäpä opittavaa maahantuojille, sokkona ei kannata mennä ostoksille. Suomesta löytyy todella kovan luokan harrastajia, joiden hyödyntäminen viskin valinnassa on erittäin järkevää. Tästä hyötyvät niin harrastajat kuin maahantuojatkin. Vaikka tähän mennessä (ymmärtääkseni) Suomi-pullotteet ovat menneet kuin kuumille kiville (uusimman Bunnan menekistä Siepolla ei ole tietoa tässä vaiheessa), niin jatkossa laatu on uskoakseni entistä isommassa merkityksessä. Ihan mitä tahansa ei kannata enää tyrkyttää myyntiin Suomi-pullotteen varjolla. Sana leviää nopeasti ja huonommat pullotteet jäävät koristamaan hyllyjä. Hintatietoisuuskin on lisääntynyt, eli kannattaa pitää huoli että hinta ja laatu kohtaavat mielekkäällä tavalla.

Single Malt nousi päähän

Noin vuosi sitten Sieppo varustautui Skotlannin reissuun Single Malt -nimisestä langasta tehdyillä sukilla. 

Saman langan ylijäämä blendattiin parin muun kanssa, ja tuloksena homma nousi päähän. Lopputuloksena syntynyt vattaus lämmittää Siepon menoa nyt päässä, eli pakkasnestettäkään ei tarvita enää niin paljoa. 

Ruuhka-aika vol 2

Jokunen aika takaperin Sieppo naputteli juttua, kuinka viskitapahtumia tuntuu olevan koko ajan ja heitti ilmoille huolen riittääkö tapahtumiin koko ajan porukkaa. No, sen kirjoituksen jälkeen tapahtumia on ollut monta, joten Siepolla on nyt (enemmän ja vähemmän luotettavaa) tilastotietoa mikä on tilanne.

Näköjään olisi pitänyt kirjoittaa, että itse tapahtumissa on ruuhka-aika. Tuvat ovat olleen täynnä ja kaikki eivät edes ole aina mahtuneet mukaan. Siepon huoli oli siis aivan turha ja Sieppo on enemmän kuin iloinen päästessään "kääntämään takin" tämän asian suhteen. 

Koska tapahtumat ovat koko ajan täynnä, voisiko niitä jopa lisätä? Jossain kohtaa varmaan on kriittinen piste, missä mennään liiallisuuksiin, mutta missä? Siihen sieppo ei osaa sanoa yhtään mitään, eikä edes yritä arvata, kun on nyt sivusta seurannut meininkiä. Todella hienoa nähdä, miten viskien ystävät ovat sankoin joukoin liikkeellä.

Kun Sieppo lähetti edellisellä kerralla toiveen maahantuojille, että jakaisivat tapahtumia tasaisemmin niin korjataan sitäkin. Kunhan nyt ei samalle päivälle osu montaa tapahtumaa niin hyvä, mutta selkeästi näyttää että lisääkin saa tulla kunhan samalla laatu pysyy korkealla. Sieppo myös toivoo, että tapahtumia alkaisi olla myös paljon pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Vannoutuneita harrastajia löytyy myös muualta. Tällä menolla menee Suomi takulla viskikartalla laajemminkin tunnetuksi.

Harvoin tuntuu näin hyvältä huomata olleensa aiemmin turhaan huolissaan.

Manipuloitu maku

Eläväpullo-blogissa oli jutustelua pullon etiketin (ennakko-odotukset, hinta, ...) vaikutuksesta ja vastaavasti foorumilla suun kemian vaikutuksesta viskin makuun. Myös fiilis ja ympäröivät tekijät ovat vilahdelleet syinä, kun on analysoitu viskin makua eri ajankohtina.

No, Siepolla lähti ajatus taas vähän lapasesta, joten esilukemisena suosittelen lukaisemaan blogin oikeasta reunasta Vastuutonta-tekstin. Se kannattaa pitää kirkkaana mielessä myös muulloinkin, kun Siepon höpinöitä lukee.

Etiketin vaikutuksesta foorumilla on muistaakseni väännetty kättä ennenkin, joten ajatus ei oikein lennä siihen suuntaan (palataan asiaan lopussa). Mutta aloin miettiä suun kemian vaikutusta viskin makuun. Tästä tuskin on epäilystäkään, etteikö esim. aiemmin nautittu olut tai ruoka vaikuttaisi myöhemmin maisteltavaan viskiin. Toki vaikutus on pienempi, ainakin periaatteessa, mitä pidempi aika edellä nautitusta on.

Sieppo vain alkoi miettiä meidän viskihörhöjen perussettiä eli tastingiä. Ollessani Gordon Muirin tastingissä hän käytti viskejä eliminoimaan (hyvässä) toisen viskin tiettyjä tuoksuja, että muut tuoksut nousivat paremmin esille. Siepon mielestä myös Jim Murray teki samaa omassa tilaisuudessaan, tosin kertomatta, ja sai näin haluamansa viskin valituksi "hyväksi"/"hyväksytyksi" (eli ehkä vähän "pahassa").

Tästä voisi johtaa, että tasting on siis pahin mahdollinen tapa pilata koko viskin maistaminen? Edellinen viski vaikuttaa seuraavan maisteluun, ja homma kertautuu, mitä pidemmälle päästään. Tätä vaikutusta yritetään poistaa syömällä välissä mm. kurkkua ja juomalla vettä. Mutta poistavatko ja puhdistavatko nuo suun maun niin hyvin, että edellinen ei vaikuta? Useinhan perus-tasting kestää  parisen tuntia.

Onko siis ainoa oikea tapa maistaa tasan yksi viski illassa, ja pitää huoli, että päivällä on syöty aina samat ruuat ja juotu samat kahvit samalla määrällä maitoa? Maistaa aina samaan aikaan ja samassa paikassa? Aika tylsältä kuulostaa, eli tuossako on Siepon viskitulevaisuus?

Loppuiko tähän Siepon vierailut tastingeissä? No, arvaa vapaasti.

Siepon mielestä ehkä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa etiketin, ennakko-odotusten, suun kemian, fiiliksen, kuun asennon, muiden mielipiteiden ja länsituulen mahdollinen vaikutus viskin makuun. Sieppo myöntää aivan häpeilemättä, että joskus tietty viski maistuu hyvälle ja joskus ei. Joskus aiemmin hyväksi maistettu viski voikin seuraavalla kerralla maistua vähemmän hyvälle (näin kävi mm. eräässä sokkomaistelussa Siepolle). [edit: Toki on mahdollista, että pullotuserä olisi vaihtunut tuossa välissä, sillä noiden maistamisien välillä oli eroa noin 3kk]. Lisäksi Siepolla on yksi "ongelmatislaamo", ja sen tuotetta maistaessa voi helposti olla ennakkoasenne. Ja jos ennakkoasenne ei toteudu, on tuote yllättävän hyvää, ja jos toteutuu, no, sitä samaa mitä odotinkin. Totta kai tuosta pitäisi pyrkiä eroon, mutta kuten sanoin, omasta mielestäni tärkeintä on tiedostaa eri asioiden vaikutus ja pyrkiä muodostamaan oma, rehellinen mielipide kuuntelematta liikaa muita. Sieppo on jo aikoja sitten myöntänyt oman makuaistinsa vajavuuden ja ei voi kuin kadehtien kuunnella, miten joillakin tuntuu makuaisti niin paljon tarkemmalta ja paremmalta.

Eikös viski ole nautintoaine? Siepon mielestä ei aina voi maistaa viskiä samalla tavalla, samoin ennakkoasetelmin. Joskus se vain maistuu paremmalle ruuan jälkeen ja joskus taas ei. Eiköhän tärkeintä kuitenkin ole lopulta se, miltä viski maistuu juuri sillä hetkellä kun sen maistaa. Toki jos nuotteja tai arvioita tekee, parasta olisi, jos maistaisi samaa viskiä edes muutaman kerran, ennen kuin tekee lopullisen tuomion.

Vai onko noilla mitään merkitystä? Onko viski todellakin aina yhtä absoluuttisen hyvää tai pahaa?

Kysymys kulttuurista

Viskisiepolla on oma mielikuva suomalaisesta viskikulttuurista. Sieppo ei kuitenkaan halua kertoa omaa näkemystään tällä kertaa, vaan Sieppo haluaa oppia uutta. Laajentaakseen siis omaa suppeaa, putkinäköistä ajatteluaan, Sieppo pyytää nyt apua teiltä lukijat. Eli kysyn ytimekkäästi:

Mitä suomalainen viskikulttuuri sinun mielestäsi on?

Kommentoida voit nimettömänä. Nimettömänä kommentointi on jopa ehkä suotavaa, niin kenenkään toisen mielipide ei ehkä niin helposti ohjaa sinun vastaustasi. Kysymykseenhän ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan jokaisella meillä on oma mielikuvamme asiasta. Vai onko meillä vielä edes suomalaista viskikulttuuria? Onko meidän vain kopio jostain muualta? Onko mitään piirrettä, joka on suomalaista? Jos ei suomalaisia piirteitä ole, onko se hyvä vai paha asia? Missä mennään? Ja jos kulttuuria on, onko se tärkeilevää, suvaitsevaa, jäykkää, rentoa, snobbailevaa, ... ? Mihin päin mennään ja mihin pitäisi päästä? Sana on vapaa, kerro oma näkemyksesi.