sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sherryiset muistelut

Lupasin viime vuonna aukaista kaikki juhlaviskini ja savuinen kattaus tulikin tehtyä hyvissä ajoin. Sherryisten kanssa meni hiukan viime tippaan,  sillä Macallanit aukesivat lopulta  vasta vuoden viimeisenä päivänä, ja tämän höpinän kirjoittaminen on vain kestänyt ja kestänyt.

Macallan on minun makunystyröitäni lähellä, tai ainakin oli. Harrastuksen alkuvuosina 90-luvulla normaalit 10- ja 12-vuotiaat olivat sherryisten viskien ns. "se lähtötaso", mihin monia muita verrattiin. Lisäksi 18-vuotiaat ja CS-versiot Macallanilta olivat todella hienoja viskejä. Sittemmin Macallanien laatu tuntui laskevan, Fine Oak oli minulle pettymys ja koko brändi alkoi mennä hienostelun, ja jopa elitismin suuntaan. Toki monia Macallaneja tuli maistettua, mutta ne jäivät vain merkinnöiksi nuottikirjaan.

Aika oli siis palata harrastuksen alkunesteeseen ja avata 10- ja 12-vuotiaat 1990-luvulta, ja uusin 12-vuotias Sherry Oak ja maistella ne rinnakkaain puolisokkona.

Tuoksussa uusi 12-vuotias pärjää kohtalaisen hyvin vanhalle 10-vuotiaalle. Tosin uuden 12-vuotiaan paljastaa esille tuleva alkoholin tuoksu ja pahvimainen tunkkaisuus. Vähän yksinkertaisen oloinen. 10 on raikas, tasapainoinen sherry, jossa mukana mausteisuutta ja hedelmiä.

Maussa vanha 10-vuotias on sitten selkeästi nykypäivää parempi. Uusi on ohuemman oloinen, nykypäivälle ikäparadoksimaisesti nuorempi, vaikka on vanhempi. Alkoholi puskee lopussa läpi. Vanha 10 on tasapainoinen, sherry on viskissä mukana koko ajan ja kantaa hyvin. Ei mikään sherrypommi nykymittareilla, vaan hienosti kypsytetty ja tasapainoinen. Jopa kevyt viski.

Mitä vanha 12-vuotias sitten tarjoaa? Tuoksu on sherryn juhlaa. Nahkaa, mokkaa, rusinaa,... hetken jopa käy tunne, kuin tuoksuttelisi tyhjää sherrylasia, ei viskiä. Upea, syvä tuoksu. Suussa öljyinen alku, ja sitten sherry pääsee valloilleen. Yllättävän kuivan oloinen, ja maussa taas nahkaa, hedelmiä ja mustaa kahvia. Pitkä. Mutta ei taaskaan nykypäivän mittareilla sherrypommi. Sherry ei jyrää, vaan on viskin kanssa hienossa liitossa.

Vaikka nykypäivän 12 otti lukua jo vanhaa 10-vuotista vastaan, ei ero ollut kuitenkaan niin järkyttävä kuin odotin. Ihan kelvollinen, ja tarjoaa paljon hyvää. Mutta ei niin hyvää, että kaipaisin sitä kaappiini.

Ei kommentteja: